Vaikka miten tuunaisimme kehoamme tai henkisyyttä ja suorittaisimme hyvinvointiamme, emme pääse pakenemaan kipeitä kohtiamme. Varjot ja omat haavat on hyvä tiedostaa ja kohdata. Vain sitä kautta voimme kasvaa ihmisenä. 

Kerron tarinan pienestä tytöstä, joka oli lapsena ujo ja hiljainen. Luokassa hän istui aina takapulpetissa ja pelkäsi pitää melua itsestään ja esiintyä luokan edessä. Tänään tuo tyttö on kuin eri ihminen, epävarmuus, ujous ja hiljaisuus on kadonnut ja tilalle on tullut täysin eri ihminen. Tänään voisin sanoa, olevani onnellinen. Arjen onnellisuuteni koostuu niistä elämän pienistä asioista, auringosta, hyvästä olosta, terveydestä, ystävistä, hyvästä ruuasta, saunasta, liikunnasta ja olotilasta, että mulla on kaikki hyvin. Elämässäni tärkeimmät arvot ovat, rakkaus, terveys, usko, rehellisyys, avoimuus, positiivisuus ja elämän myönteisyys.

Kun kirjoitan henkisestä minästä, haluan omalta kohdaltani nostaa esiin uskon. Itse uskon Jumalaan ja olen kristitty. Kun mietin maailmaa ja elämää itsessään, on mielestäni vain elämä itsessään liian lyhyt loppuakseen kuolemaan. Oma uskoni on lähtenyt jo lapsuudesta, mutta vuosia sitten asia enemmänkin muuttui todellisemmaksi. Puolestani on aina rukoiltu ja elämää ei ole pidetty itsestäänselvyytenä. Oma uskoni pohjautuu armoon ja anteeksiantamukseen. Uskon rukouksen kantavaan voimaan, uskon siihen että kaikella on lopulta jonkinmoinen tarkoitus. Usko on mulle sitä, että voin luottaa siihen, että en ole koskaan yksin. Voin ristiä käteni ja luottaa siihen, että rukoukseni kuullaan. Se on turvani myrskyn keskellä ja valo pimeässä ja lohtu ikävässä. Tiedän, että on paikka missä ei ole kuolemaa, vaan ikuinen elämä ja sitä itse kutsun taivaaksi. Jos katson elämääni tänään taaksepäin olen tyytyväinen siihen, miten olen elämäni elänyt. En kadu asioita mitä olen tehnyt, kaikki mennyt on lopulta muokanneet musta sen mitä olen tänään. Olen antanut anteeksi menneisyydelle ja antanut anteeksi itselleni.

Se minkä haluan asettaa tavoitteeksi itselleni tässä, on se että en unohtaisi sitä mitä olen oppinut tämän kaiken seurauksena. Haluan huomennakin olla ihminen ketä murehtii vähemmän ja nauttii enemmän. Haluan olla herkkä ja tunnistaa ja hyväksyä tunteeni, mutta pysyä läsnä hetkessä. Haluan elää, nauttia, kokea ja iloita! Ystäväni unta lainaten, haluan seisoa myrskyssäkin värikäs sadetakki päällä, hiukset märkänä ja sateenvarjo väärinpäin. Haluan tuntea vesisateen kasvoillani ja nauraa elämälle !