Olen niin väsynyt! Tuumasin aamulla miehelleni herätessäni ja yhdeksän tunnin unien jälkeen. En jaksaisi edes salille mennä, lisäsin kuin samaan lauseeseen. Samalla kun vedin jo lenkkareita jalkaan. Lähdin silti ja piristäydyin kirkasvalolampun edessä istuen. Siltä musta on tuntunut, väsyneeltä. Aurinkoa ja valoa kaipaisin. En valita. Tykkään ihan tästäkin mitä on nyt. Lunta, valoisaa ja sopivan kylmää. Vaikka aamut ja illat ovatkin kovin pimeitä. Salilla liikuin vähän kevyemmin. Kuin kuunnellen itseäni. 

Päätin, että vaikka miten väsyttäisi teen silti viikonlopun kunniaksi jotakin mukavaa. En peru sovittuja menoja tämän vuoksi. Olin luvannut tavata ystäväni ja istahtaa hyvän ruuan ja juoman äärelle. Siinä jutellesamme tajusin jotakin tärkeää. Ystäväni siinä kertoi ystävästään joka kokee tietynlaista mustasukkaisuutta hänestä. Jos häntä ei nähdä tietyinväliajoin ja hänelle ei kerrota missä hän liikkuu. Jonka johdosta heille olit tullut jopa riita. Samalla hän puhui ystävästään joka pyysi häneltä tukea erotakseen suhteestaan. Nyt ystäväni on kuin toisen terapeutti. Ja kokee olevansa ajoittain jopa väsynyt. Kuuntelin ja nyökkäilin. Samaan aikaan pohdin itsekseni, että niin, tämän terapia opettaa. Se opettaa olemaan tietyllä tapaa nöyrä itseä kohtaan. Sitä ottaa kyllä kantaakseen toisen murheita, mutta niin, että se jaksaa ne kantaa. Se antaa uskallusta myös asettaa rajoja omalle jaksamiselle. Ja viisautta suositella toiselle keinoja jaksaa. Se ei silti poista tiettyjä tunteita, se antaa jotenkin syvällisempää ymmärrystä jonka kautta auttaa tiedostamaan, miksi tunnen näin ja mistä tämä juontaa. Sen kautta oppii tiedostamaan tämän, eikä toimi tunteen pohjalta. Ja tuhoa sitä kautta suhdetta jota kutsutaan ystävyydeksi. Sen jälkeen osaa olla vähän erilainen kuuntelija, mutta pohtii samalla asioita syvällisesti ja rakentavasti. Ja työntää vastuuta toiselle, sinne minne se ihan oikeasti kuuluu. Sinne ihmiselle itselleen. Ja vaikka sisimmässä itsessä välillä ärsyttää jokin asia. Sille ärsytyksellä tiedostaa kaikesta huolimatta ne syvimmät juuret. Se auttaa osaltaan tuomaan asian ulos niin, että se ei loukkaa toista. Kun puhuu itsestään, ei ole vastuussa toisen tunteista. Jos toinen siitä loukkaantuu, asia on kuitenkin puhuttu rakentavasti. 

Sellaisessa hetkessä oman kasvun huomaa kun kuuntelee toisen elämää vieressä. Olen todella kasvanut. Ihanaa oli viettää aikaa eilen ystävän kanssa. Syödä hyvin ja nauttia. ❤️