Sellainen erilainen joulu. Mikä ajoi avioliittoni vähän kuin kriisiin. Kuin myrskyn keskelle. Hetken tuntui samalta kuin silloin vuosia ensimmäisessä parisuhteessani, kun riidan jälkeen pakkasin tavarani ja lähdin. Onneksi olen näiden vuosien aikana oppinut, että myrskyn keskelle muodostuu aina tyyni kohta, jota kutsutaan myrskyn silmäksi. Vaikeiden tunteiden aikana on vaikea luoda uskoa, että se sama tyyni kohta on myös minussa itsessä. Jossa voin valita, lähdenkö mukaan myrskyn pyöritykseen, vai pysynkö rauhallisena ajatuksista ja tunteista huolimatta. 

Tämä ei aina ole helppoa. Astua kuin sivuun omien tunteiden pyörityksestä. Koska ne omat voimakkaat tunteet ovat kehollisia, niiden vietäväksi olisi helppoa lähteä. Silloin tarvitsee kuin sen oman terapeutin tai ystävän ketä kuuntelee ja näkee asiat muustakin kuin niistä omista tunteista käsiin. Sekin jo helpottaa, kun hengittää muutaman kerran syvälle ihan sinne keuhkojen alaosaan asti ja antaa keuhkojen tyhjentyä pitkällä uloshengityksellä ja katselee tilannetta kuin etäältä, tarkastelee asiaa monelta eri puolelta, niinkuin katselisi taivaalla lentäviä pilviä. Pysähtyy hetkeksi niiden äärelle. Miettii, ovatko omat ajatukseni tässä myrskyssä nyt vihamielisiä, tuomitsevia, ehkä pelkoa herättäviä, maahan työntäviä ja lannistavia. Tunnistaa ne omat tunteet ja tarpeet siellä kaiken takana ja toteaa, että näin minä tunnen nyt ja tästä kaikesta huolimatta voin katsoa sitä omaa puolisoa lempeästi, yrittäen nähdä ne tunteet ja vaillejäämiset antaen ymmärrystä. Kaikesta huolimatta. 

Kaikki kokevat elämässä pettymyksiä. Hyvä itsetunto kuitenkin pehmentää pudotuksia. Siksi olisi tärkeää muista kehua itseä ja nähdä se itsessä oleva hyvä. Olla lempeämpi itseä kohtaan. Tämä ei nyt mennyt hyvin, mutta yritän seuraavalla kerralla paremmin. Tällainen asenne on hyvä suoja itsetunnon vaurioita vastaan. Epäonnistuminen ei tee lopulta kenestäkään huonoa ihmistä.

Ja sitten kun aika on oikea, täytyy myös osata asettaa ne omat rajat. Tässä menen minä ja minun tunteeni ja tarpeeni. Jotta voimme jatkaa, olen valmis kohtaamaan varjoni jos sinä olet valmis näyttämään oman heikkoutesi ja olemme valmiita ottamaan yhdessä askeleen kohti yhteistä päämääräämme. Avioliittoamme. 

” Se, että joskus tapasimme oli kohtalo. Se, että ystävystyimme, oli valinta. Mutta sinuun rakastuminen ei ollut enää vallassani!” 

Mutta, toista voi rakastaa vain sen verran kuin rakastaa itseään. Jos ei rakasta itseään, muidenkin rakastaminen on melko lailla tyhjän päällä.