Kinasin toissailtana mieheni kanssa jostakin pienestä asiasta. Samaan aikaan tuli mieleeni, se päivä kun sanoimme toisillemme tahdon loppuelämäksi. Jokainen meistä on erilainen ja suurin ongelma tulee siinä kun haluaa toisesta samanlaisen. Arkeen kuuluu hetkiä, milloin toisessa näkee piirteitä mitkä ärsyttävät. Milloin hetkellisesti ei muista edes sitä tunnetta, tai piirrettä mihin toisessa rakastui. Lopulta rakkaus ei ole avioliiton perusta, vaan se, että oppii puolison kanssa saman kielen, että avioliitto pysyy elossa. Osaa samaistua toiseen ja toisen tunteisiin ja osaa pyytää ja antaa anteeksi. Katsoin ohjelmaa missä sanottiin, että naiselle ei riitä että häneltä pyydetään anteeksi, vaan että nainen haluaa kuulla, että olin väärässä-anteeksi! Ja itse seison tuon lauseen takana, näin se ainakin omalla kohdallani on. Mulla on jotenkin olo, kuin olisin saanut jotakin suurempaa, avioliiton. Jotakin minkä eteen pitää tehdä myös töitä, että se toimii. Jotakin mistä ei vain lähdetä heti pois, kun ensimmäiset vaikeudet yllättävät. Vaan silloin tukeudutaan toiseen ja tuetaan toinen toisiamme ja nostetaan toinen ylös, jos toinen kompastuu. Hoidetaan toisen haavoja, tuetaan, rakastetaan, kuunnellaan ja puhutaan. Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi! Avioliitto ei ole vain rakkauden asia, vaan se on myös tahdon asia! Täytyy tahtoa olla toisen kanssa, niin hyvässä kuin pahassa!

Tykkään kovasti eräästä runosta, mikä kertoo mun mielestä kaiken oleellisen...

"Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan. Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni – ja jäädä niihin kiinni. Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun. Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani, kerro silti. Kerro usein, jotta rakkaudenkipeä korvani kuulisi sen, minkä vapiseva sydämeni jo tietää."

Tänään mieheni lähti viikonlopuksi reissun päälle, hän käytti mua sitä ennen asioilla, teki mulle ruuan ja kävi mulle kaupassa. Ihan vain siksi, että mun ei tarvitse kantaa mun kauppakasseja. Mieheni on huomaavainen ja monessa asiassa ajattelee mun parasta! Olen kiitollinen siitä, että tapasin juuri hänet!