Heräsin aamulla pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen. Hetken päästä huomasin, että koirani vatsa oli kovin kipeä. Mummeli makasi sohvalla ja ei halunnut tulla ruokakipolle. Hetken päästä se halusikin ulos ja vatsa tuntui olevan ihan sekaisin. Sydänlääkkeet sain onneksi annettua, vaikka ruoka jäi syömättä. Mietin, että miksi juuri tänään?! Mieheni on työmatkalla ja itselläni pitkä työpäivä. Illalla iltapalaveri. Se löysä vatsa ja sen johdosta tulleet siivoamiset tuntuivat oikeastaan pieneltä murheelta, sen rinnalla, että jouduin jättämään toisen kotiin sairaana ja en päässyt tarkkailemaan toisen vointia. Lähdin töihin hokien, että kaikki menee kyllä ihan hyvin ja töissä kuulin, että iltapalaveri olikin peruuntunut ja pyysin ääneen, että toivon niin pääseväni töistä lähtemään paljon aikaisemmin kun oli suunniteltu. Toiveeseen vastattiin, vaikka työkaverinikin oli sairastunut ja poistunut paikalta. Pääsin aikaisemmin kotiin hoitamaan minulle tärkeää, pientä potilasta. ❤️
Oikeastaan yksi tie onnelliseen elämään on osata pyytää mitä haluan. Jos toivon tai haluan jotakin, sanon sen ääneen. Vaikka pyyntö joskus tuottaisi jopa häpeää, olen silti opetellut sanomaan mitä haluan. Koska toinen harvoin osaa tulkita ajatuksia. Kun sanoo ääneen mitä toivoo tai haluaa, se opettaa myös toista sanoittamaan ajatuksiaan. Silloin ei kummankaan tarvitse opetella tulkitsemaan toisen ajatuksia, vaan ne perustuvat faktatietoon. Usein paras tapa saada on pyytää.
Tänään ajattelin valita meidät ykköseksi. Tehdä töissä sen mikä riittää ja lähteä kotiin heti kun se on mahdollista. Tänään olen iloinen, että saan ottaa pienen karvakorvani kainalooni ja saan vielä tänäänkin uskoa, että kaikki menee kyllä ihan hyvin. ❤️
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.