Istahdin laiturille, uitin varpaita vedessä ja katselin meressä uivia kalan poikasia ja laiturilla paistattelevaa rapua. Aalto meinasi aina viedä ravun mukanaan, mutta sinnikkäästi se piti saksillaan kiinni laiturin pinnasta. Aurinko lämmitti iholla ja meren kohina kuului korvissa. Sylissäni oli kirja, Maaret Kallio: Lujasti lempeä. Tuntui kuin  kaikki tarvittava olisi ollut siinä hetkessä. Täydellinen paketti läsnäoloon.

Mä tarvitsen lomallani näitä hetkiä itselleni. Jos ympärilläni on jatkuvasti elämää ja ääniä, en pysty rauhoittumaan. Täydellinen sisäinen rauhoittuminen kohdallani alkaa siitä, että annan tilaa itselleni. Näissä hetkissä jopa oma sydämeni syke laskee. Kun taas  stressaan arjen keskellä sykkeeni on normaalia korkeampi ja kun palaudun kunnolla sykkeeni laskee. Usein ihan sykettäni seuraamalla näen, olenko kuormittunut vai en. Kirja mitä luin kertoo juuri siitä, miten tärkeää on pysähtyä ja tehdä matkaa itseen ja omaan ymmärrykseen. 

Lomani alkaa olemaan lopuillaan. Olen tänä kesänä mennyt joka ilta suhteellisen ajoissa nukkumaan. Herännyt aikaisemmin ja harrastanut säännöllistä liikuntaa lomasta huolimatta. Olen saanut nauttia hyvästä ruuasta, mutta syönyt silti paljon kasviksia ja marjoja ja smoothieita. Ottanut aikaa itselleni ja levännyt. Olemme käyneet etelässä ja nauttineet Suomen kesästä. Tavanneet ystäviä ja grillanneet. Eilen mietin, että olo on levännyt ja onnellinen. Nyt on ihan oikea aika palata töihin. Ylimääräistä huolen tunnetta tällä viikolla on välillä ajatuksiin tuonut ystävien ja läheisten yllättävät sairastumiset. Silti haluan uskoa, että kaikki käy hyvin. ❤️