Aurinko on tänä äitienpäivänä lämmittänyt. Tuntuu kuin olisi kesä. Kävimme eilen anopin luona syömässä ja tänään oman äitini luona. Ostin äidilleni lahjaksi kirjan. Kirja piti sisällään asiaa kukista  ja kukkien istuttamisesta. Lisäksi lahjaan ostin ison pussin kukkasipuleita ja trendikkään multalapion. Äitini rakastaa kukkia. Kirjoitin korttiin runon joka piti sisällään sanoman. 

Äiti, rakkauden purjeet purteeni ompelit,
kun minut kerran elon ulapalle opastit.
Karikoiden vaaroista minua muistutit,
turvaisan ja oikean väylän mulle opetit.
Tervehdyksen rakkaan mukaan liitän,
tyynestä ulapasta Äiti sua kiitän.

Birgit Ahokas
 
Kun astuin ovesta sisään annoin lahjan ja halasin. Joka kerta tuo halaus saa onnenkyyneleet silmiini. Äiti katsoi ostamaani lahjaa ja sanoi että eihän sun nyt olisi tarvinnut lahjaa ostaa mutta ihanaa että muistit ja kiitos. Hänelle tärkeintä että tulitte. Ja näin uskon että äidilleni tärkeintä on se että me käymme siellä, lopulta se mitä hänelle viemme ei ole se oleellinen asia. Ja sen lahjan koen itsekkin olevan se pienin asia, sen rinnalla mitä sanon ja miten hänelle viestitän mitä tunnen. Hän katseli pussin sisältöä ja naurahti, että osaat aina ostella niin ihania juttuja. Hän avasi kortin ja kyyneleet silmissä sanoi, että sun runot ne sitten koskettaa aina, ne on niin kauniita. Naurahdin ja sanoin, että ne on lainattuja. Mutta sanoma niissä on usein mulle se tärkein ja sen perusteella runon valitsen. Ja se totta, mulle on tärkeää että oma äitini saa kortin kautta huomata miten tärkeä hän minulle on. Ja olen kiitollinen ihan jokaisesta hetkestä mitä saamme yhdessä viettää.
 
Jäin tänään miettimään mistä tuo kiitollisuuden tunne juontaa ja miksi se aina herkistää. Tuli mieleeni eräs hetki kun sain puhelun töihin. Olin silloin kaksikymppinen kun siskoni soitti ja kertoi että äiti  sai sairaskohtauksen. Sen vuorokauden aikana kun äitini oli sairaalassa kävin kaikki tunteet lävitse huolesta pelon sekaiseen suruun ja rukoilin Jumalalta että ethän ota vielä äitiä meiltä pois. Äitini selvisi mutta tuo tunne tallentui muistijälkenä minuun. Joka kerta kun vietän äitienpäivää kiitän mielessäni siitä, että saimme jatkoaikaa. Runo minkä korttiin kirjoitin oikeastaan kertoo siitä missä kohtaa olen tällä hetkellä omassa elämässäni. Mulla on olo, että olen tyynellä ulapalla kaikesta huolimatta. Ja siitä olen kiitollinen omalle äidilleni. En tiedä missä olisin jos hänen tukeaan en olisi saanut kun paloin loppuun. Niin korvaamattoman suuri apu hän silloin minulle oli. Ja sana kiitos tuntuu niin pieneltä sanalta kaiken keskellä. Äitini on mulle niin rakas ❤️ 
 
Mulla on myös toinen äiti. Hän on kuin oma äitini. Vaikka vanhempani eivät ole eronneet. Hän on silti nähnyt  kasvuni lapsesta aikuiseksi ja ollut tukenani ja lähelläni. Meitä ei yhdistä sama veri, mutta sydämen tunne on ihan sama. Usein laitan hänellekin äitienpäivänä viestin. Niin myös tänäkin äitienpäivänä. Kerroin viestissäni miten tärkeä ja rakas hän minulle on. Ja toivotin  hyvää äitienpäivää varaäidille. 
 
Ensi viikosta on tulossa tiivis viikko. Aurinko kuitenkin antaa voimaa ja tekee itselläni olon kuin olisin melkein jo lomalla. Odotan niin jo kesälomaa. Ja ihania lomasuunnitelmia. Se aika alkaa olemaan enemmän kuin lähellä. Olen päättänyt että en ota turhaa stressiä asioista mitkä ovat pieniä asioita. Keskityn enemmin niihin mitkä ovat hyvin. Tänä äitienpäivänä kaikki on hyvin❤️ Kiitän siitä!