" Loman loppuminen saa aikaan stressin", luki lehdessä. Kun ajelimme kotiin reissusta, mieleeni hiipi ajatus syksyn sateisista ilmoista ja harmaudesta. Työstä ja arjen kiireestä. Yksinäisyydestä, mitä tunnen välillä mieheni ollessa matkoilla. Tässäkö se nyt oli? Se mitä kesäkuun lopussa niin kovasti odotin ja mihin laskin päiviä.  Niin ihana loma, joka tuntui menevän niin nopeasti. Lomasta ne viimeiset yöt meni pyöriessä. Oli kuuma, tuntui että päätä kuumotti, sydän pomppi ja seuraavan viikon työvuorot tulivat mieleen. Kello läheni kahta ja silti tuntui, että olin vain pyörinyt kuumeissani peiton alla ja käänsin kylkeä puolelta toiselle. Aamulla kuuden aikaan keräsin  peittoni nyttyrälle ja menin sohvalle. Siihen nukahdin.

Lopulta ihminen nukkuu enemmän, kuin kuvittelee nukkuvansa. Sen pystyin todistamaan entisestä aktiivisuusrannekkeesta. Joka laski myös syvää unta. Kun näin, että olin nukkunut syvää unta vaikka kaksikin tuntia tiesin, että silläkin unella jo pärjää. Nyt kun ranneketta ei enää ole, huomasin miten helposti tulkitsen, että en ole nukkunut yhtään. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen marssin isoon askelin taas luontaistuote kauppaan, keräsin mukaani Tyyni valmistetta ja Melissa Dream kapseleita. Tarvitsen juuri niitä, mitkä rentouttavat. Jotta kehoni, ei lähtisi niin helposti leikkiin mukaan. Ikävintä minkä itse koin burnoutissa oli unettomuus. Kun pelkää ja stressaa, keho on pakene tai puolustaudu tilassa. Ja silloin uni ei tule. Naisella hormonit saavat aikaan samoja tunteita ja aistimuksia kehossa. Uni on niin tärkeää. Väsyneenä asiat tuntuvat paljon raskaimmilta. 

Sain avuksi muutaman neuvon ihan ammattilaiselta. Luo omissa ajatuksissasi paikka/ mielikuva missä nukkuminen olisi aivan ihanaa. Ja harjoittele sitä kautta rentoutumaan. Tai hengitä syvään ja rauhallisesti ja kuvittele hengityksen kautta imeväsi itseesi tiettyä rauhoittavaa väriä. Nämä mielikuvaharjoitukset rentouttavat kehoa.

Viikko on tehty töitä. Unet tasaantuivat ensimmäisen työpäivän jälkeen. Ahdistus joka tuntui loman loppuessa väistyi. Tilalle tuli jostakin tunne, että tästäkin syksystä selvitään. Jälleen sain huomata, että kyseessä oli tunne jota ajatukset pitivät yllä. Ja aivan kaikella mitä tapahtuu on alkunsa ja loppunsa. Olen kuullut sanonnan; Jos johonkin on ratkaisu miksi murehtia? Ja jos siihen ei ole vielä ratkaisua, miksi murehtia?