Aurinko paistaa, vaikka syksyn viiman voi jo tuntea poskilla. Värit ja ruska ovat tänä syksynä hellineet mieltä. Samoin ne auringon säteet. Kun katson kalenteria voin vain todeta, että tämä vuosi on mennyt todella nopeasti. 

Vuoden 2012 en ole ollut se syksyihminen. Vaikka tämä vaihe syksystä on kylläkin  se vaihe mistä kovasti tykkään. Värejä, aurinkoa ja kynttilöitä, oleilua viltin alla. Silti mulla on haave. Se haave on edelleen se, että voisin jonain päivänä olla kuukauden tai kaksi juuri tähän pimeään aikaan etelän lämmössä. Ehkäpä joskus eläkkeellä vaikka asua etelässä talvet ja Suomessa kesät. Kun siitä tarpeeksi itseäni muistutan ehkä se joskus toteutuuu.

Tälle syksylle olen asettanut pieniä tavoitteita, niitä joita haluan tehdä:

- lue joku hyvä kirja loppuun. 

- tee reissu tyttöjen kanssa. ( tehty! )

- käy kampaajalla. 

- käy kosmetologilla. 

- polta paljon kynttilöitä. 

- sisusta jotakin uutta. 

- treenaa edelleen kolme kertaa viikossa. 

- kehu itseäsi ja näe joka viikko jotakin mikä elämässä on hyvin.

- syö D- vitamiinia joka päivä. 

- ole itselle armollinen. 

- leivo jotakin. 

- käy ainakin kahdessa hyvässä konsertissa. 

- käy treffeillä. ❤️

- tapaa niitä rakkaita. 

- hyppää joka viikko ainakin kerran ei- mukavuusalueelle. 

- vietä aikaa itsesi kanssa ja kuuntele tunteitasi. Hyväksyen ja rakastaen. 

- kaiva vihdoinkin se uusi kamera esiin ja ota paljon kunnon kuvia.

Viime viikonloppuna vietin aikaa kahden niin tärkeän ystävän kanssa. Teimme pienen reissun. Ja parannettiin maailma taas vähän paremmaksi. Emme näe usein, emmekä soittele joka päivä. Näemme silti aina tietyin väliajoin. He ovat minun ystäväni ja ovat kuin siskoja. Ja ovat kasvaneet osaksi omaa elämääni sieltä hiekkalaatikolta asti. ❤️

Rakas minä, ansaitset tulla kohdelluksi paremmin, ja niin aion tehdä tästä lähtien. Lakkaan säälimästä sinua, lakkaan kertomasta ettet pysty, ja ettet ansaitse sitä… Rakas minä, tänään haastan sinut olemaan onnellinen."