"Tunnelukon voi ymmärtää kehon jännitystilana. Tällöin keho reagoi siihen, että mieli ei päästä jotain asiaa tietoisuuteen. Sellainen tila voi muodostua, jos on kokenut jonkin tiukan tai tukalan tunteen, jota ei ole saanut tai pystynyt käsittelemään siinä samassa hetkessä, kun tunne on syntynyt. Vaikka tunteen työntää sivuun tai ohittaa, se voi jäädä mielen perukoille tai muuttua keholliseksi oireeksi.

Epämiellyttävällä tilanteella, jossa ihminen joutuu nielemään tunteensa, voi olla monenlaisia vaikutuksia käytökseen ja kehoon. Uskon, että usein viha ja ärtyneisyys saattavat johtua siitä, että olemme aiemmin joutuneet tukahduttamaan jonkin hyvin vaikean tunteen. Myöhemmin tuo tunne sitten tulee toista kautta pintaan."

Kehoni on tämän viikonlopun ollut aivan jumissa. Koko selkä, polvi, vatsa ja niskat. Kaikki ne kehon kolotukset, mitkä juuri ennen loppuunpalamista muistuttivat itsestään. Ja mihin en kiinnittänyt huomiota. Ja kun lopulta kiinnitin, olikin se jo liian myöhäistä. Jotenkin on tuntunut, että mikään tunne ei virtaa kehon lävitse niin miten pitäisi. Vaan on jumissa jossakin kehon kiputilassa. Viime viikko oli tietyllä tapaa juuri kipujen vuoksi väsyttävä viikko. Viikonloppu olisi ollut täynnä ohjelmaa, josta jouduin luopumaan koska sairastuin. Kävin itseni kanssa tämän johdosta  keskustelua  moneen kertaan. Luonne ei meinannut millään antaa periksi. Ja tunsin suorastaan vihaisuutta, että on pakko heittäytyä sohvalle juuri nyt. Lopulta päätin kuunnella minua ja omaa vointiani ja päästin irti. Annoin itselleni luvan levätä. Mikä ei todella ollut helppoa. 

Tänään istuin terassilla ja katselin aurinkoa taivaalla ja pohdin, että miksi minun on niin vaikea päästää irti. Varsinkin näin syksyllä on vaikea pysähtyä itsensä äärelle ja kuunnella kehon viestejä jotka niin kovin muistuttavat koetusta loppuunpalamisesta. Ehkäpä juuri siksi. Juoksen karkuun kuin itseäni. Niitä omia tunteitani. Elämään kuuluu kaikki tunteet. Ja jokaisella niistä on tärkeä tehtävänsä. Kun hyväksyn tunteeni, hyväksyn itseni. Ihminen tarvitsee voimaantumista, levon ja tekemisen vastapainoa. Ja välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Se on vain joskus, etenkin sairaslomalla niin kovin vaikeaa.