Keskustelimme viimeksi terapiassa siitä, miten asioita voi tuoda esiin toista loukkaamatta. Usein parisuhteessakin mennään helposti  toisen syyttelyyn. Kun alkuhuuma haihtuu tietyt piirteet alkavat yhtäkkiä kumppanissa ärsyttämään. Toiselle puhutaan syyttelevään sävyyn, ottamatta vastuuta itsestä. Taasko sä jätit nämä sukat tähän lattialle?! Taas sä olet jättänyt roskat viemättä. 

Terapeuttini sanoi eilen että parisuhteen vuorovaikutus on tietynlaista aaltoliikettä. Toisinsanoen saat sen mitä tilaat. Jos korostat aina toisen heikkoja kohtia, ei toinen osaa muuttaa koskaan toimintaansa. Lopulta hän alkaa näkemään sinut negatiivisessa valossa. Jos taas korostat sitä mikä toisessa on hyvää, saat samaa takaisin. Myönnän että tässä on itselläni oppimista. Niin helposti syytän toista siitä mitä hän on jättänyt tekemättä tai tehnyt, kuin ymmärtäisin kiittää ja sanoa ääneen, että kiitos että sanoit noin ja huomasit tehdä näin. Aina kun toisen tekeminen tai sanominen tuntuu hyvältä se pitäisi kertoa. Näin toinen tietää mikä toisesta tuntuu hyvältä ja lopulta toinen oppii ja helpommin toistaa vastavuoroisesti samoin. 

Miten alkaisin ratkoa ongelmia?
Akuutissa riitatilanteessa on tärkeää kiinnittää huomiota omaan viestintään. Puhunko sinä-kieltä eli syytän, haukun ja puhun toisesta (kun sä aina / sä et koskaan...) vai minä-kieltä eli kerron omista tunteistani ja toiveistani, siitä mitä tarvitsisin toiselta.

Syyttely ei johda hyvään lopputulokseen, sillä se herättää tarpeen puolustautua. Kun puhuu omasta puolestaan ja siitä, mitä itse kokee, toisen on helpompi kuunnella ja ymmärtää. Riitelyn kehästä voidaan päästä myönteisempään vuorovaikutukseen, sellaiseen, jossa asetutaan toisen puolelle eikä vastustajaksi.

Itse opettelen  sanoittamaan omia tunnetilojani enemmän. Vaikka ihan vain kertomalla miehelleni että olen väsynyt ja siksi tuntuu että kaikki on tänään niin hankalaa, mutta tämä ei johdu nyt sinusta. Ja reaktioni on tähän kaikkeen nähden kärjistettyä. Tai sitten kertoa toiselle, että onpa ihana kun autat minua tässä. Ja miten kauniisti ajattelit, kun teit näin. Kiitos siitä! Ja yritän opetella kääntämään asioita enemmän minä muotoon. Minusta tuntuu ikävältä, koska sinä jätit tänään tämän asian tekemättä. Ja minä pahoitin mieleni, koska kovetit ääntäsi ihan turhaan. Näin sanomisen tyyli ja  rakenne muuttuu. 

Lopulta pienet teot pitävät meitä yhdessä ❤️