Hengitän, rauhoitun ja palaudun tähän hetkeen. Tänään oli juurikin sellainen aamu ja päivä että olisi tehnyt mieli työpaikallani vain paeta paikalta. Työpäiväni oli vielä eilen niin hyvin suunniteltu ajatuksen tasolla, mutta aamulla kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Tuntui, että koko korttitalo leviää käsiin. Olimme työkaverini kanssa sopineet, miten homma etenee ja miten tuo korttitalo pysyy pystyssä mutta toisin kävi. Huomasin silloin itsestäni jotakin. Jos asiat muuttavat suuntaa ja tulee olo, että hallinta katoaa käsistä, stressannun. Verenpaineet nousevat, alan toimimaan nopeammin, hengitykseni muuttuu huomaamattani pintahengitykseksi. Suutun itselleni, loukkaannun muille ja tunnen kuinka vihaisuus puristaa rintaani. Tekisi mieli huutaa tunnetasolla ja hyppiä tasajalkaa kuin pikku tyttö. Mutku mä haluaisin että tämä menisi näin! Petyin itseeni sen johdosta. Vaikka olen todella tyytyväinen siitä, että huomasin tämän tekijän itsessäni itse. Olen siis oppinut jotakin. Vain sillä voin auttaa jaksamaan itseäni työelämässä kuitenkaan itseäni kuormittamatta. Sisimmässäni on vain kuin pieni lapsi joka tarvitsee hyvin hallinnassa olevan päivän. Sekamelska ja asioiden tietämättömyys ja eräänlainen levottomuus ja jatkuva melu saavat kehoni ylivirittymään ja tuon pienen lapsen sisälläni voimaan pahoin. Pyrin tekemään kuitenkin edelleenkin työssäni parhaani, vaikka olen nykyisin vain paljon armeliaampi itseäni kohtaan. Mutta ainahan sekään ei vain riitä. Tilanteet elävät ja jokainen liikkuva palanen vaikuttaa niin monen eri tekijään. Kun kaaos on päällä ja tuntuu, että narut eivät pysy käsissäni, unohdan silloin sen mikä olisi tärkeintä. Pitäisi hengittää syvään ja ojentaa käsi tuota pientä lasta kohden ja kertoa, että tässä ei ole hätää. Tästäkin selvitään, kun muistat itsesi ja pysyt läsnä tässä hetkessä.
Olin eilen kampaajalla ja istahdin tuoliin ja otin käteeni lehden. Lehdessä oli juttu eräästä julkisuuden henkilöstä, jolla oli todettu erityisherkkyys. Luin tuota juttua ja kaikki mitä hän itsestään kertoi täsmäsi minuun. Myös kohta, erityisherkkä ihminen ei ole aina sisäänpäin kääntynyt tai hiljainen. Erityisherkkä voi olla myös puhelias ja sosiaalinen. Terapiassa joskus terapeutti mainitsi, että olen herkkä kokemaan ja tuntemaan asioita. Mutta oikeastaan unohdin koko asian. Lehtijutun perusteella tein eilen netissä testin ja sain siitä korkeat pisteet. Mutta ehkä nyt ymmärrän paremmin itseäni ja sitä miksi väsyn herkemmin. Tämän jälkeen on helpompi aloittaa uutta matkaa minuun uuden terapeutin kanssa, kenellä on ammattitaito keskittyä juuri kehon tunteisiin.
Onneksi tänään on perjantai. Tänään olen ansainnut lasin punaviiniä ja juustoja ja rypäleitä. Haaveilen jo pääseväni saunaan jonka jälkeen käperryn viltin alle sohvalle. Enkä tee yhtään mitään, paitsi nautin siitä, että saan vain olla. ❤️ Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.