Ajattelin vielä jatkaa vähän samasta aiheesta kuin viimeksi. Pariterapeuteilla on tapana kuvailla parisuhteita tietyn kaavan avulla, johon kuuluu kolme vaihetta: rakastuminen, itsenäistyminen ja rakastaminen. Ja eniten eroja näissä kolmesta vaiheesta tapahtuu itsenäistymisen vaiheessa. 

 

Itsenäistymisvaiheessa korostetaan vahvasti sitä omaa itsemääräämisoikeutta sekä haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tämä näkyy parisuhteessa usein valtataisteluna. Tässä vaiheessa tulee usein riitaa ja havaitsemme, ettei se oma kumppani ollutkaan se, keneksi häntä luulimme. Voimme nähdä kumppanissamme myös niitä uusia ja yllättäviäkin puolia, joita silloin ihanassa rakastumisvaiheessa ei vielä tullut esiin tai joita ei kyetty vielä näkemään ollenkaan ja vasta sen jälkeen tulee rakastamisen vaihe

 

Miksi me sitten teemme ”valitsemme väärin"? Miksi se siisteyttä kaipaava ihminen ei valitse siistiä kumppania? Tai miksi se tietynlainen tyyppi ei valitse sitä samanlaista tyyppiä. Yksi näkökulma on se, että vain tämän näennäisen "väärän" valinnan kautta voidaan kohdata jokin omaan elämään liittyvä keskeinen teema. Ja tärkeää onkin se, että sitä kautta on mahdollista kohdata jokin sellainen puoli itsestä, jonka on joutunut aiemmin itsessään ja elämässään pistämään sivuun. 

Jos on joutunut panemaan itsessään olleen pienen lapsen surun sivuun, jotta pärjäisi maailmassa, sen löytyminen jälleen on kuin kadonneen lapsen löytäminen (sisäinen lapsi). Ja näin tämä niin sanottu "väärä valinta" onkin oikea valinta, koska se antaa mahdollisuuden kasvuun ja eheytymiseen parisuhteeseen sitoutumisen kautta. 

 

Itsenäistymisvaiheesta selviäminen näkyy siinä, että

 

  • syntyy uudella tasolla tapahtuva sitoutuminen parisuhteeseen, johon liittyy riittävää vastavuoroisuutta
  • molemmat tunnustavat toistensa arvon
  • molemmat voivat ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan ja ne tulevat riittävästi vastaanotetuksi ja ymmärretyksi

Jotta pystyisi neuvottelemaan omista tarpeistaan kumppanin kanssa on pystyttävä myös kontrolloimaan itseään ja lähestymään ristiriitaisia asioita asioina eikä liian tunnevaltaisesti. Itse opettelen tätä asiaa edelleen, koska olen itse varsinkin emotionaalisesti erityisherkkä ja tulen opettelemaan varmaan vielä pitkään. Tunnen kaikki mahdolliset tunteet erittäin vahvasti, ja myös ilmaisen ne välillä voimakkaasti; niin ilon, surun kuin suuttumuksenkin. Olen aina ollut samanlainen – en kykene peittämään tunteitani, vaikka haluaisin. Itken kun itkettää, ja huudan kun suututtaa ja loppuunpalamiseni korosti tätä piirrettä  vielä entuudestaan. Samoin lähestyvät vaihdevuodet.  Olen herkkä ihminen. Tunnen paljon ja voin tuntea välillä toisenkin tunteita. Herkkyys muodostuu painolastiksi kuitenkin vain silloin, kun tunteet ovat vielä sisälläni. En ymmärrä tai osaa ilmaista niitä oikealla tavalla. Koen, että parisuhteessa on kyettävä erottamaan neuvoteltavat ristiriitaisetkin asiat näistä tunteista. 

 

Niiinkuin viimeksi mainitsinkin, lomani alussa ja väsyneenä ne tunteet nousevat pintaan. Huomaan olevani siinä itsenäistymisenvaiheessa hyvinkin monesti. Koska joudun kosketuksiin väsyneenä aina sen sisäisen lapseni kanssa. Ahdistus ja suru tulevat välillä ensin esiin kiukun kautta. Silloin en vain kestä ulkoisia ärsykkeitä ja tärkeintä on ottaa aikaa itselleni. Panna lenkkarit jalkaan ja lähteä yksin vaikka luontoon lenkille. Tavata ystäviä. Seurata lintujen touhuja, tai meren lippalatusta ja antaa itselle lupa olla ajattelematta mitään. Hengittelen vain syvään.

 

Elokuvat ovat meille kummallekin hyvää terapiaa. Lopulta ei ole väliä vaikka juoni olisi riipaisevakin. Koska usein työstän samalla omia asioitani ja myötäelän tunteiden kautta itse elokuvaa.

Kannatteleva ja voimaa ja iloa tuova asia on ollut tälläkin lomalla se liikunta. Se ei ole minulle koskaan ollut ulkonäköasia, vaan se hyvän olon lähde, tapa iloita elämästä ja siitä, että oma keho toimii ja itsestä tuntuu hyvältä. 

 

Vielä on lomaa jäljellä, mutta myös paljon tekemistä. Voin silti levätä ja laittaa taas kohta elämäni pakettiin ja kääntää uuden sivun. Jännittää. Toivottavasti kaikki vaiva on sitten lopulta kaiken tämän vaivan arvoista...

❤️