Näin viime yönä unta. Unessa työpaikkani sijaitsi meren rannalla. Meri alkoi yhtäkkiä tulvimaan. Vedenpinta nousi ja nousi. Lopulta niin paljon, että vesi alkoi tulvimaan työpaikkani eteiseen. Hain pyyhkeitä ja työnsin niitä oven väliin, että eteinen ei kastuisi enempää. Näytti hetken kuin koko talo täyttyisi vedestä. Yhtäkkiä alkoi paistamaan aurinko, katsoin ikkunasta ulos ja merivesi alkoi vetääntymään. Ihmiset juoksivat rannalle ja pian kuivasin rättien kanssa jo eteisen lattiaa kuivaksi ja palasin työhöni. Heräsin hyvin levänneenä ja sykkeeni oli tasoittunut. 

Mulla on tapahtunut viime aikoina sellaisia asioita, mistä voisin tulkita, että ne on tarkoitettu. Sellainen olo mulla on, kuin olisin kaikesta huolimatta suuremman käsivarsilla. Jäin alkuviikosta sairaslomalle päänsäryn vuoksi. Olotilani oli jännittynyt ja kireä. Kun jäin kotiin, päänsärkyni ja koko selkäkipuni vain yhtäkkiä katosi.Sen jälkeen  kehoni alkoi nostamaan esiin paniikkikohtauksia. Kohtaus tuli ja meni. Niin, että kehoni tärisi. Lopulta alkuviikko meni kokonaan aamupäivien osalta outojen tuntemusten parissa. Oudointa tässä kaikessa oli se, että kehoni ei itse kulkenut käsi kädessä mieleni kanssa. Keho tunsi pelkoa ja kauhua johon mieli ei löytänyt syytä. Sykkeet olivat korkealla ja ruokakaan ei maistunut. Aloin nollaamaan asioita ympäriltä. Peruin jopa minulle niin tärkeän matkan viikonlopulta ja päästin irti. Varasin ajan lääkäriin ja kerroin rehellisesti missä mennään. Sain aivan ihanan lääkärin. Hän kuunteli ja lopuksi sanoi, että juuri noin itseään pitää hoitaa. Käydä terapiassa kun esiin nousee asioita ja antaa aikaa levolle silloin kun siihen on tarve. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että olin kesällä maksanut terapiakäyntejä liikaa. En tällä hetkellä saa kelan tukea niihin. Yli puoleen vuoteen en ole terapiassa käynyt. Ajattelin, että ompa hienoa, että voin käyttää sen ilmaisen käynnin sitten myöhemmin niin voin sitten opintoihin liittyen saada niihin vähän hyvitystä. Silloin en tiennyt, että se tarve tulee puun takaa ja on nyt. Ajankin sain terapiaan samalle päivälle, ystäväni koki, että voi luopua omasta ajastaan. Uskon, että kehoni haluaa nyt parantua traumasta. Tai sitten nyt oli se hetki, jolloin piti levätä. 

Viikko sitten ristin käteni ja sanoin ääneen, nosta esiin minussa se asia mitä ei ole käsitelty. Sen juuria en nyt itse löydä. Amen ! ❤️

57DFB2AA-37CC-490D-BCBC-843AA5DC9CE4.jpg