" Oon maannut lattialla miettinyt miten täällä selvitään, oon huutanu keuhkot pihalle on tuntunut ettei pysty hengittää mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakkaan mut oon vielä täällä.."

Reilut puolitoista vuotta sitten, mieheni osti cd:n, laittoi levyn soimaan ja jäin kuuntelemaan kappaletta. Kuuntelin sanasta sanaan, istuin ja nieleskelin. Siinä sekunnin murto-osassa ajatus tästä artistista muuttui täysin. Osasin samaistua tuon laulajan sanoituksiin, noihin tunteisiin ja ajatuksiin. "Tottunu olee vahvin aina kaikist, tutut unelmat olivat muuttunu painajaisiks. Pelkäsin huomista en halunnu herää, oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää..." Kuuntelin tuota kappaletta paljon, se avasi ne haavat mitä kävin läpi ja antoi voimaa hyväksyä ja hoitaa niitä haavoja. Kun elämää kohta kriisi ja kynttilä palaa loppuun. Ihmiset ketkä ovat kokeneet samoja asioita ja selviytyneet, nousevat jotenkin ylitse muiden. Heistä tulee niitä oman elämän sankareita. Sitä suorastaan "ahmii" kirjoja, lehtiä ja musiikkia, joihin voi samaistua. Sitä kautta saa voimaa taistella, koska näkee että hekin ovat selvityneet, hekin ovat taistelleet ja selvinneet voittajina.

Olin eilen tämän artistin keikalla, katselin täpötäyttä stadionia ja kynttilämerta ja sitten oli tämän kappaleen vuoro. Siinä hetkessä tuli olo, jolloin olisi voinut tipahtaa polvilleen ja sanoa kiitos! Ajatuksissani palasin siihen hetkeen ja tunteisiin mitä koin silloin kun kuulin tuon kappaleen ensimmäistä kertaa, Miten paljon olen päässyt eteenpäin, miten paljon nähnyt, kokenut ja oppinut. "Koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy. ei turhaan jossitteluun syylistyy, perhe yhdistyy. Tää musiikist saa voimaa jatkaa, vaik tänään ois paha olla koita jaksaa"....