Se hyväksymisen tärkeys. Niin ja ne huonosti nukutut yöt. Tutustuin unettomuuteen silloin kun paloin loppuun. Ne yöt saivat minussa aikaan traumaattisen muistijäljen. Näin sen tänään koen. Omaan unettomuuteeni en syönyt unilääkkeitä. Ainoastaan 2 kertaa. Mutta söin l- tryptofaania, melatoniinia pätkinä, melissa Dream kapseleita. Tärkein apu kuitenkin tuli terapian kautta. Oivalsin jotain muuta mitä moni lehtiartikkeli kirjoittaa.  

Tärkein asia oli hyväksyä. Hyväksyä, että lopulta kaikki meistä nukkuvat öitä huonosti. Niinkin  pieni määrä, kuin 2 tuntia syvää unta auttaa jo jaksamaan. Lopulta unen määrällä ei ole niin suurta merkitystä, mutta unen laadulla on. Rutiinit uneen liittyen pitäisi pitää samana. Mennä samaan aikaan iltaisin nukkumaan ja herätä aamuisin samoihin aikoihin. Jättää ne päiväunet pois tai mahdollisimman lyhyiksi. Nousta sängystä hetkeksi ylös ja mennä sänkyyn uudestaan kun tuntuu, että väsyttää. Pitää huolihetkä ennen unia ja välttää kirkasta kännykän tai telkkarin valoa ennen nukahtamista. Hengittää ja tehdä rentoutusharjoituksia. Iltaisin pitäisi syödä kevyttä ja rauhoittaa tietoisesti jo iltarutiinit kuin antaa keholle lupa lepäämiseen. Liikunnalla on tärkeä merkitys uneen. On todistettu tutkimusten valossa, että liikunta parantaa unen laatua. Omalla kohdallani olen pitänyt tärkeänä myös pitää makuuhuoneen viihtyisänä. Vaihdan lakanat kerran viikossa ja tuuletan huonetta ennen unille menoa. Kesäisin makuuhuoneen lämpötila nousee minkä olen huomannut häiritsevän unta. Herään siihen, että tuskailen kuumuutta ja pyörin sängyssäni. Nykyisin en pysty nukkuman ilman silmäsuojaa ja korvatulppia. Huvittavaa, eikö? Herään heti, jos kuulen jotakin tai ensimmäiset valon säteet puskevat ikkunasta sisään.

Ihmismielen autonomisessa hermostossa on ne kaksi puolta. Sympaattinen hermosto edustaa taistelua ja parasympaattinen hermosto lepäämistä. Jotta uni voi tulla, sympaattisen hermoston pitää olla rauhallinen, eikä se tapahdu nappia painamalla. Se usein on kuitenkin se tekijä mikä usein pitää unettomuutta yllä. Keho valmistuu jo tilaan, että uni ei tule ja se saa aikaan stressin. Siksi tämän hermoston rauhoittaminen on unettomuuden hoidossa tärkeää. Hyväksyä ne yöt jolloin ei uni tule ja luottaa siihen, että vähemmälläkin pärjää. Ja hakea apua jos tilanne ajautuu pahaksi. 

Kuulin jostakin, että ihmisellä on päivän aikana 70 000 ajastusta. Illalla kun pääsemme sänkyyn, tunteilla on aikaa nousta esiin. Usein käy myös niin, että tunteet jota ei halua käsitellä nousee esiin illalla kun antaa itselle luvan rauhoittua. Todellisuudessa ne silloin myös suurenevat. Ajatusten rauhoittaminen olisi silloin tärkeää. Omalla kohdallani keho nostaa tunteita esiin. Nukahdan mutta herään jolloin keho nostaa esiin muistijäljen mikä liittyy unettomuuteen mitä koin kun paloin loppuun. Uskon, että unessani kohtaan niitä tunteita mitä päivän aikana olen joko käsitellyt tai jättänyt kohtaamatta. Kehon tehtävä on taas suojata ja herättää ja ilmoittaa, että ei hätää. Jolloin sympaattinen hermosto lähtee leikkiiin mukaan ja alkaa viritelemään kehoa pakene tai puolustaudu tilaan. Tietyt asiat tietyin väliajoin omalla kohdallani nostavat esiin huonosti nukuttujen öitä. Tänä keväänä unen katkonaisuus pyörähti käyntiin siitä kellojen siirrosta. Johon aivoni reagoivat ihan joka ikinen kerta. 

Helpottavaa on kuitenkin kuulla, että olen nukkunut riittävästi jos herään aamulla virkeämpänä. Vaikka uneen olisi kuulunutkin heräilyjä yön aikana. Unen normaaliin rakenteeseen kuuluu havahtuminen puolentoista tunnin välein. Se on jäänne ihmisen kehityshistoriasta. Näitä tulee yössä 4-5 jolloin voi sanoa itselle, että herääminen kuuluu asiaan ja voin antaa itselleni luvan nukahtaa uudestaan. Ajoittainen unettomuus on taas osa ihan tervettä elämää. Ja on hyvin olennainen osa mm. elämän kriiseissä ja erilaisten vaikeiden tunteiden kohdalla. ❤️

29A9DAF1-7621-46D4-9A85-195494515217.jpg