Hei Isä

 

Kävimme haudallasi. Istutimme äidin kanssa sinulle uudet kukat, mitkä toivottavasti kestävät talveen asti. Pohdin siinä samalla, että olen nyt käynyt hautausmaalla vähemmän. Ehkä se kertoo myös siitä, että suruni on jollakin tavalla kevyempi jo kantaa.

 

Ikävä kyllä on ja edelleen ihan jokainen päivä olet ollut mielessäni jossain kohtaa päivää. Välillä mietin, että mitä ehkä sanoisit tietyssä tilanteessa ja välillä taas totean, että isä olisi musta nyt ylpeä. 

 

Ennen kuolemaasi juteltiin paljon vaikeistakin tunteista. Annoin sinulle neuvoja miten vaikeiden tunteiden kanssa voi yrittää selvitä, että ne eivät vie meitä pohjaan asti. Sisimmässäni tiesin, että tilanteesi oli niin toivoton, että itse en olisi varmaan pystynyt samanlaiseen suoritukseen kuin sinä lopulta pystyit. Rukoilit meidän puolesta ja sanoillasi valoit meihin jälleennäkemisen toivoa. 

 

Silmäkalvoilleni on porautunut ikuisesti se hetki viimeisestä isänpäivästä kun halasit siskon lasta. Katseestasi välittyi se kiitollisuus ja syvä läsnäolon tila. Silloin ajattelin, että en kestä näitä tunteita ja koin pohjatonta surua, koska tiesin että tämä se viimeinen yhteinen isänpäivä ja seuravaavaa sellaista ei tule.

 

Juttelin ystäväni kanssa ja hän kertoi miehensä tilanteesta. Hänen mies pelkää, koska on mahdollista, että hän sairastaa samaa sairautta kuin sinä. Heillä on ollut vaikea ajanjakso, koska mies on jo luovuttanut heti sairauden alkuvaiheessa. Sanoin ystävälleni, että nämä on niitä elämän vaikeita asioita. On vain se elämässä oleva kriisi, minkä yli on jollakin tavalla vain elettävä. 

 

Olen saanut näiden vuosien aikana kokea, että stressaavassa tilanteessa näkökenttä kapenee. Siksi olen kuolemasi jälkeen tehnyt paljon itseni ja oman hermostoni kanssa töitä ja tämän myötä  myös joutunut kohtamaan paljon haastavia tunteita.
Kun oppii kuuntelemaan itseään, se tarkoittaa vääjäämättä myös sitä, että joutuu kosketuksiin oman sisäisen kivun kanssa. Tällä matkalla olen työstänyt myös häpeää, sitä tunnetta mitä sinun oli vaikeaa kohdata ja sen herättämiä joskus vaikeitakin ajatuksia, sekä pelkojani kuolemaan liittyen ja elämän rajallisuuteen liittyen. Onneksi tunteet ovat kuin sää ja ne muuttuvat lopulta joka hetki ja sen ajatuksen kautta olen pystynyt työstämään omaa elämääni ja saanut voimia myös raskaiden asioiden  kohtaamiseen. Olen myös kokenut suurta kiitollisuutta onnistumisista mitä tällä matkalla on koettu ja niistä ihmisistä ketä olen kohdannut.

 

Kaikesta huolimatta olen nyt loppumetreillä opintojeni suhteen. Ne aloitin pelon sekaisin tuntein kuolemasi jälkeen, keskellä sitä raskasta suruprosessia ja tiedätkö, sain voimaa tällä matkalla sinusta. Aina kun ajattelin, että luovutan, mietin sinua ja sanojasi ja sitä miten monesta asiasta selvisit ennen kuolemaasi ja miten ammensit voimaa uskostasi. Jollakin tavalla sain siirrettyä tuon voiman itseeni. 

 

Myös parisuhteemme joutui kriisiin ja olemme kumpikin tehneet paljon töitä sen pelastamiseksi. Olen monen monta kertaa turvautunut siihen uneen minkä näin muutama päivä ennen häitäni ja mistä kerroin sinulle. Unessa sormuksen pinta halkesi ja yhdestä halkeamasta lähti pala irti ja palan alta tuli esiin kultainen kimalteleva valo. Olemme saaneet käsitellä vaikeita tunteitamme turvallisten terapeuttien seurassa ja voisin kutsua näitä ihmisiä elämässämme siunaukseksi. Epätäydellisyys on kuitenkin lopulta ihmisyyttä ja ne kaikki ahdistavat ajatukset ja tunteet tällä matkalla eivät ole vastanneet aina todellisuutta ja olen opetellut olemaan itseäni kohtaan armollisempi.

 

Tänään on ollut jo sellaista syksyn kirpeyttä ilmassa. Aamut ovat pimeitä ja päivät harmaita. Tuli hetkeksi aamulla bussissa sellainen haikea olo, taas yksi kesä on takana. Vuodet ja aika menee niin kovin nopeasti. Äidilläkin on taas syntymäpäivä. Kuolemastasi on aikaa jo kolme vuotta. Näin se suru on mukana kulkenutkin. Se yhtäkkiä yllättää, vaikka kesken aamukahvin. Niin. Hymyilet varmaan kun  kuulet, että olen oppinut juomaan vihdoin aamukahvin. Niin monta vuotta meni, että inhosin kahvia. Enkä pidä siitä vieläkään. On vain yksi merkki ylitse muiden ja nyt aamuiset heräämiset on vähän helpompia. 

 

Vaikka elämäämme tuli lähtösi jälkeen suru, on elämään mahtunut surun rinnalle myös kiitollisuus ja ilo ja tilalle on tullut kauniita muistoja, naurua ja yhteisiä ihania hetkiä. Tänä viikonloppuna me hymyilemme taas yhdessä yhteisille muistoille ja muistamme äitiä. 

 

Rakastan sinua isä! 

 

Terveisiä sinne taivaaseen!