Olen näiden vuosien aikana saanut todeta, että en ole korvaamaton vaikka menisin töihin sairaana. En kuulu niihin työn sankareihin ketkä kiertävät kaikki työkaverit läpi ja kertovat kuinka sairaita ja urhoollisia ovat ollessaan kipeänä töissä – todellisuudessa vain tartuttamassa muita. 

 

Tämä ei silti tarkoita, että en kokisi huonoa omatuntoa ja syyllisyyden tunteita poissaoloni vuoksi. Kyllä koen. Olen vain tehnyt itseni kanssa paljon töitä, että voisin hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat. Vaikka se ei ole aina helppoa. Tällä viikolla olen kokenut myös pelkoa ja turhautumista ja kiukkua. On pelottanut, alkaako se kaikki taas alusta.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että olen ollut taas niin kipeä, että en ole jaksanut tehdä oikein mitään. Tämä herättää itsessäni paljon myös haastavia tunteita, koska koen, että tähän tautiin itselläni ei ole sitä kosketuspintaa mitä voisin kontrolloida.

Tämä kerta on jälleen kerran opettanut sen, että myös omaa olotilaa on tämän kohdalla vaikea arvioida ja vaikka miten koin sen yhden päivän olevani terve tuli tauti kaksiverroin takaisin. Myöskään testit eivät olleet kohdallani varmoja, vaan tulokset tulivat vasta silloin kun kuume nousi. Toisaalta, olen oppinut myös tunnistamaan taudin  oireet, niin rankasti se iskee keuhkoihin. Se tarttuu kuin kädellä keuhkoihin ja puristaa. Jolloin hengittäminen tuntuu siltä, kun hengittäisi pillin läpi. Yskänkohtaukset ovat olleet niin rajuja, että välillä on tuntunut siltä kuin en saisi happea ollenkaan. Olen ollut kyllä todella kipeä. Keuhkot, ovat olleet kovilla ja tauti on aaltoillut. Vaikka päivällä tuntuu, että paranen saattaa ilta tuoda esiin taudin pahenemisvaiheen.

 

Monella koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneella oireet ovat lieviä, mutta tartunnan saaneiden joukossa on myös meitä, jotka ovat kärsineet vakavammasta taudinkuvasta. Toisaalta ei voi myös tietää, vaikka tauti olisi omalla kohdalla lievä, onko se sitä toisella kertaa. Tauti tuntuu aina kohdallani alkavan sillä, että kurkunpäässä on ikäviä tuntemuksia. Sitten se laskeutuu keuhkoihin ja kipeä olo alkaa hiljalleen kasvaa. Hajuaisti ja makuaisti vääristyy. Tässä kohtaa myös hengittäminen alkaa tuntumaan pahalta. Kummallakin kerralla tauti on ollut lamauttava, koska myös henkinen ahdistus muokkautuu osaksi tätä. Vaikeinta on ollut hyväksyä myös se ettei pysty ennakoimaan millään tavalla kauan tauti aina kohdallani kestää. Viimeksi väsymys ja oireet kestivät melkein puoli vuotta. Vihdoin kun ehdin iloita siitä, että pitkittyneet oireet ovat väistyneet, tuli uusi tartunta. 

 

Näiden parin viikon aikana on istuttu ajurin asennossa, missä nojataan käsiin joko istuen tai seisten etunojassa. Kädet tai kyynärpäät tuetaan polviin. Asento helpottaa tärkeimmän hengityslihaksen, pallean, liikettä ja rentouttaa apuhengityslihaksia. Helpotusta oloon olen saanut myös huulirakohengityksestä. Kapeasta huuliraosta hengitellään ulos rauhalliseen tahtiin. Sisäänhengitys tehdään nenän kautta, jos mahdollista. Kapeiksi supistetut huulet hidastavat hengitystä ja luovat vastapaineen, joka voi auttaa keuhkoputkia avautumaan. Myös hengitystahti hidastuu luonnollisesti kapeasta raosta hengitettäessä.

 

Kuume tällä viikolla antoi onneksi tilaa hengittämiselle. Se tunne kun toisaa päivänä hengitin raikasta happea keuhkoihin ulkona tuntui sielussa asti. Sain siitä niin paljon mielihyvän tunteita, vaikka illalla tuntuikin, että kuume nousee taas uudestaan. 

 

Toipilaita ollaan puolisoni kanssa edelleen, saa nähdä miten pitkään…

 

❤️