Mitä sinä näkisit jos katsoisit itseäsi kiikareilla: tarkastelisit kuin etäisyyden takaa, kaukaa, mutta tosi lähelle, menisit ihan iholle?

Minä näen herkän ihmisen, jolla on kovempi kuori, mutta suuri sydän, kyky koskettaa ja viisautta nähdä ihon alle. Näen ihmisen, jolla on huumorintajua, tempperamenttia, sinnikkyyttä, mutta joskus niin vähän malttia. Näen naisen jolla on herkkyyttä ja kauneutta ja joka ennen niin monesti otti muiden taakkoja kantaakseen. Ja joka vuosien saatossa on ymmärtänyt miksi on tärkeää nähdä ensin itsensä ja asettaa rajat. Ne rajat, mitkä ovat kuin pintoja, jotka erottavat minut sinusta ja määrittävät mihin minä lopun ja mistä sinä alat. 

 

Näen naisen, jolla on tahtoa yrittää ja uskallusta hypätä  ja luottamusta  kokeilla jos pysyisi vaikka pinnalla. Näen naisen, jolla on myös tavattoman vahvat ja voimakkaat tunteet, vahva intuitio ja todella herkkä fyysinen keho, joka ylikuormittuu helposti ja jolle läsnäolon voima on avain jaksamiseen. Sellainen keho kun on juuri sitä, herkkä. Se tuntee voimakkasti sen, mitä lähellä oleva usein ei edes huomaa. Sellainen keho on siunaus- vaikka välillä se tuntuu kiroukselta.

 

 

Näen sinnikkään ja vahvan ihmisen, joka on elämässään nähnyt ja kokenut paljon ja jota olen näiden kuluneiden vuosien aikana oppinut arvostamaan päivä päivältä enempi ja kunnioittamaan sitä suurella myötätunnolla ja ihmisen joka tänään tunnistaa varjonsa ja uskaltaa katsoa valoon siitä huolimatta. Näen  ihmisen jolla on on kykyä sopeutua ja muovautua uuteen ja joka jaksaa nousta jaloilleen aina uudelleen, tunteista huolimatta. Minä näen minut!  Näen nytkin. En ole viallinen! Vaan täydellinen, minunlaiseni  kuin olen nyt. Minun ei tarvitse hävetä pirskahtelevia tunteitani tai tarpeitani. Olen kaiken sen rakkauden arvoinen, ihan vaan siksi koska olen minä

 

Katso sinäkin! Mitä näet? Mitä asioita arvostat sinussa eniten – osaatko olla itsellesi myötätuntoinen?

❤️