Miten pimeitä ovat ne  hetket, kun hengittää hetken kerrallaan hokien itselleen olevan kaiken kunnossa vielä minuutinkin kuluttua. Kuinka pelottavaa on tuntea kaikki se viha, joka sisällä odottaa purkautumista. Kuinka musertava on se uupumus, joka tuntuu kaikkialla kehossa ja mielessä. Kun seuraava aamu tuntuu olevan ulottumattomissa ja samaan aikaan toivoo, ettei se tulisi sillä se tuo mukanaan uuden päivän, joka pitää vain jaksaa.


Lyhytaikainen stressi on voimavara, joka auttaa suoriutumaan vaikeista tai kuormittavista tilanteista. Se on siis luonnollinen asia, kunhan sitä seuraa vain palautuminen. Mutta kun sitä stressiä tulee stressin perään ja palautumista on liian vähän, keho alkaa nostaa vireystilaansa. Silloin se ei enää palaudu rentoon lepotilaan, missä elimistön korjaustoimenpiteet tapahtuvat
Jos stressi jatkuu pitkään eikä pääse välillä purkautumaan, se kasautuu ja alkaa kuormittaa kehoa ja mieltä. Jos stressi jatkuu pitkään, taisteluun vahvistava järjestelmä alkaa kääntyä ihmistä vastaan. Kortisolitasot alkavat heilahdella, eikä stressihormonijärjestelmä enää reagoi normaalisti. Elimistön joustamiskyky heikkenee aivan samalla tavalla kuin käy kuminauhalle, jota on venytetty liikaa. Lopulta katkeaa kamelin selkä ja aivot alkavat kärsimään pitkästä stressistä ja ihminen uupuu tai palaa loppuun. 

Sanoin eilen ravitsemusterapeutille, että tärkein asia minkä itse opin jo vuosia sitten oli tämä edellä mainittu. Tätä vuotta en olisi jaksanut, jos en olisi osannut kuunnella itseäni ja kehoani ja ymmärtänyt miten se toimii ja miten voin palauttaa sen takaisin normaaliin tilaan. Ravitsemusterapeuttini sanoi, että se on tärkein oppi mitä ihminen voi elämässään oppia koska se on juuri näin. On todistettu, että palauttava 20 min lepo jossa sydämen syke laskee vastaa 2-4 tunnin yöunia. Joten siihen peilaten, on vähemmän merkityksellistä onko yöunessa paljon syvää unta vai kevyttä unta. Suurin merkitys on sillä miten on palautunut. Jos taas palautuminen jää kesken tai sitä ei tapahdu, ihminen ei myöskään tunne aamulla herätessään itseään virkeäksi  ja jos taas keho on palautunut yön aikana, ihminen vastaavasti on herätessään aamulla virkeä. 

❤️
Tämän lisäksi omien ajatusten, tunteiden, kehontuntemusten ja tarpeiden kuuntelemisesta on tullut minulle elinehto. Se että pystyn hyväksymään tai pyrin hyväksymään itsessäni kaiken, niin epämiellyttävät kuin mielyttävätkin tunteet on taito, jota saan harjoittaa loppuelämän ajan. Irti päästämisen taidossa ja myötätunnossa itse itseäni kohtaan on voima joka pitää minut henkisesti elävänä ja hyvinvoivana vaikeidenkin ajanjaksojen keskellä. Silloin on vielä tärkeämpää löytää asioita mitkä tukevat omaa hyvinvointia, jotta olo olisin tasapainoinen ympärillä pyörivästä myrskystä huolimatta.