Se läsnäolon helppous on täällä niin erilaista kun kotona, samoin kehoni palautuminen. Kävelen paljain jaloin rannalla Gran Canarialla ja keskityn vain aistimaan viileää, kosteaa hiekkaa varpaideni välissä, tuoksuttelemaan suolaista merta sekä nauttimaan ja tuntemaan auringon lämpöä ihollani. En mieti, enkä pohdi mitään muuta. 

Viimeisen pari kuukautta palautuminen kotona on ollut huonoa. Heräilen, pyörin sängyssä ja tunnen kuinka koko kehoni on jumissa. Pää ottaa tunteista koppia ja ajatukset käynnistävät kehon hälytysjärjestelmän. Vaihdevuodet ja lämmin makuuhuone eivät millään tapaa helpota tätä yhtälöä, päinvastoin. Nämä kaksi asiaa  tekevät öistä vielä levottomampia. Sanoin miehelleni tänään, että en tiedä mikä täällä on se juttu mikä palauttaa ja auttaa nukkumaan paremmin. Viileä suorastaan kylmä makuuhuone vai aurinko ja sen tuoma vaikutus aivoihin ja kehoon kokonaisvaltaisesti. Niin tai näin, palautumiseeni riittää täällä jo ihan muutama päivä. Sen todistaa aktiivisuusrannekeeni. 

Vuosi on käynnistynyt siis levollisesti. Osallistuin vuoden alkuun kahteen kivaan haasteeseen ystäväni johdosta ja olen käynnistellyt tässä lomalla samalla niitä. Olen saanut taas auringosta voimaa. Joka päivä on liikuttu ja juostu pitkin ihania vuoristoteitä. Tein jopa pitkästä aikaa omat ennätykset juoksun suhteen. Nyt jännätään kestääkö selkä ihan oikeasti.  Syönyt olen terveellisesti ja nollannut hetkeksi pääni kaikista huolista. Kehoni on palautunut ja uni on pitkästä aikaa ollut virkistävää. 

Rakastan lämpöä ja aurinkoa ja nyt on taas mitä odottaa, varasimme matkan taas aurinkoon. Ihan pian on taas kotiinlähdön aika.

 

9395C3AA-8A22-4F5E-976B-320288E483DB.jpg