Kuljin tänään kauppojen hyllyjen välissä ja kääntelin ja katselin tavaroita ympärilläni. Siinä hetkessä tuli mieleeni ajatus, että olen tällä viikolla joka päivä ollut kaupoilla töiden jälkeen. Aina sieltä en ole edes mitään ostanut. Kohan olen pyörinyt ja ihmetellyt. Tänään tosin ostin jotakin äidilleni. Jäin siinä kaupoilla miettimään miksi jään töiden jälkeen usein kaupoille. Ja varsinkin nyt. Tuli mieleeni että syy siihen on varmaankin osittain yksinäisyys. Kaupoilla näen paljon ihmisiä, usein tykkään istua kahviloissa ja syödä jotakin ja ihmetellä maailmaa. Kaupoilla käymisestä tuli myös paljon osa selviytymistä kun paloinloppuun. Kun ikävän päivän jälkeen palkitsi itsensä jollakin pikku jutulla se nosti positiivisen tunteen voimaa. Kaupoilla unohti myös helposti myös asiat mitkä liittyivät työhön. 

Nyt kun asun uudessa kodissa. Huomaan että kovasti tykkään ja kiitollinen olen juuri tästä kodista. Jokin osa itsessäni ei vain vielä tunne tätä kodiksi. Olo ei ole vielä ehkä sama ihan tunnetasolla kodin tunteen kanssa. Vaikka huomaan kyllä nukkuvani paremmin täällä kuin entisessä kodissani. Ja huomaan että itsellä on tällä hetkellä kova halu sisustaa ja rakentaa tästä se koti missä viihdyn.

Tajusin tänään myös sen että jos pitäisi luopua kaikesta tästä materialisuudesta ympärilläni saamatta uutta tilalle olisi vaikea rakentaa kotia. Koen että tarvitsen tiettyjä asioita minkä puitteissa rakennan kotiani. Käytän värejä ja huomaan että värit usein muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Harmaasta sävystä mitä inhosin ollessani sairaslomalla on tullut rakas. Muistan hetken kun aloin toipumaan. Heräsin keskellä yötä ja sanoin miehelleni että mun on pakko saada sisustukseen vihreää väriä. Huomenna mennään ostamaan. Se tuo mieleen kesän ja kevään. Harmaa sai silloin aikaan voimakkaita tunteita. Se muistutti masennuksen tunteista ja ikävimmästä olosta mikä liittyi vahvasti juurikin siihen kaikista ikävämpään oloon. Muistan kun sain ripustettua uudet verhot jossa oli vihreää sävyä ikkunaan. Istuin ja tuijotin lumoutuneena kotiani. Ja tunne oli niin eufoorisen onnellinen. Onnellinen siitä, että oli kevät ja kesä tulossa ja minä tiesin että selviän! 

Kaikesta huolimatta mikään tässä hetkessä ei nosta esiin turvattomuutta. Mikä tuntui voimallisesti vielä kaksi vuotta sitten. Terapeuttini sanoikin että niin kauan kun turvallisuus ei löydy itsestä turvattomuutta haetaan ulkopuolelta. Kun turvattomuus löytyy itsestä on helppo olla missä vain. Turvallisuus löytyy lopulta vain sieltä missä koetaan turvattomuutta. Pysyttäessä turvallisella maaperällä ei kasvua tapahdu. Paras kasvu tapahtuu lopulta vain  hyppäämällä sinne tuntemattomalle alueelle.

Tänään mietin sitäkin, että olen lopulta muuttanut elämässäni monta kertaa. Kuinka kasvattavia nämä muutot ovat kaikkinensa omassa elämässäni olleet. Olen nähnyt ja kokenut. 

Huomenna on perjantai ja viikonloppuna on vappu. Vapun otan rauhallisesti seurassa rakkaiden. Liikun, grillaan ja syön hyvin. Ja toki siihen kuuluu myös se muutama lasi kuohuvaa! Aurinkoista vappua kaikille! ☀️