Muuton yhteydessä lueskelin pahvilaatikosta löytämiäni potilasasiakaskirjojani. Silmiini osui lause. ”Potilas on hyvin ahdistunut ja itkeskelevä ja pohtii mitä hänessä juuri nyt tapahtuu” 

 

Muistan vieläkin sen hetken ja tunteen, kun romahdin pohjaan. Halasin miestäni ja sanoin, että on todella outo olo. Jalat eivät kanna ja voisin vain itkeä. Itku ei tosin auta. Kehoni on kuin kauhuissaan. Ajatus ei kulje ja pää tuntuu painavan monta sataa kiloa. Lyhyesti sanottuna, luulen ehkä menettäväni järkeni. Fyysisiä ahdistuksen oireita olivat hikoilu, vapina, ahdistava tunne rinnassa, sydämentykytys, hengenahdistus sekä outo huimaus. Jopa näkö heikkeni jollakin oudolla tavalla. Tunne ilmeni omalla kohdallani ahdistuskohtauksena tai jatkuvampana epämääräisenä olona. 

 

Ahdistuksen takana piilee kuitenkin aina monenlaisia tunteita, joihin henkilö joko pääsee kiinni itse tai ei. Siinä kohdassa en itse päässyt. En osannut yhtään edes aavistaa mitä minussa tapahtuu.– Osa ihmisistä tunnistaa ahdistuksensa fyysisten oireiden kautta, osa tunnistaa suoraan taustalla vaikuttavat tunteet, esimerkiksi pelot. Ahdistus eroaa pelosta siinä, että pelon kohde on jokin todellinen ulkoinen vaara, kun taas ahdistuneisuudessa sitä ei aina pystytä edes nimeämään.

 

Aluksi oma ahdistukseni oireili pelkästään univaikeuksina. Hetki ennen sitä nukuin taas liikaa. Sitten seurasi keskittymiskyvyttömyyttä ja vaikeuksia muistaa asioita. Itselläni oli vaikea keskittyä ihan edes television katselemiseen tai lehden lukuun. Olo oli koko ajan jännittynyt ja pelokas, hermostunut ja levoton. Kehoni oli jännittynyt. Ja hengitys tuntui kulkevan vain puoleen väliin. 

 

Ahdistus on tilapäisenä tunteena täysin normaalia. Jokainen ihminen kokee jossakin elämänsä vaiheessa ahdistusta. Yleensä ahdistukselle löytyy jokin syy, esimerkiksi pitkään jatkunut stressi tai se, että elämässä tapahtuu liikaa asioita yhdellä kertaa. Hetkellisesti ahdistus lisää suorituskykyä. Voimakas ahdistus kuitenkin vaikuttaa päinvastoin – se lamaannuttaa. Ahdistus ei ole merkki heikkoudesta vaan ihmisyydestä: omat rajat tulee tuntea – ja ne rajat saavat olla kullekin erilaiset.

 

Ajatusten sisältöön ja sävyyn voi opetella suhtautumaan toisin. Ajatukset eivät suinkaan aina ole totta, esimerkiksi murehtiminen vahvistaa ahdistusta. Murehtiessaan ihminen pyörittää ahdistavia ajatuksia, jotka liittyvät usein menneeseen tai tulevaan eikä kumpaankaan noista voi vaikuttaa. Mennyttä ei voi muuttaa ja tulevaa et varmaksi voi tietää. Vain tähän hetkeen voi vaikuttaa.

 

Ahdistukseen liittyy usein unettomuutta, masennusta, pelkoa ja kehollisista oireista erityisesti hengitysvaikeuksia ja paineen ja puristuksen tunnetta rintakehällä tai vatsalla. Lisäksi siihen voi liittyä lihasjännityksistä johtuvia kipuja, pistelyä tai poltteen tunnetta raajoissa, vapinaa ja suolistovaivoja. Ahdistukseen kuuluu usein voimakasta ylivirittyneisyyttä. Se, ettei näille oireille tunnu aluksi löytyvän selitystä, pahentaa entisestään ahdistavaa oloa.

 

Suurin osa ihmisistä haluaa päästä ahdistuksesta eroon keinolla millä hyvänsä, ja on täysin luonnollista ajatella niin vaikeassa tilanteessa. Itse jouduin kuitenkin pohtimaan, että voisiko ahdistusta silti tarkastella uudella tavalla? Mitä jos en kiirehtisikään eroon pääsemisessä, vaan tutustuisin ahdistukseeni, juuri sellaisena kuin sen tunnen? Mikä se on? Missä se tuntuu? Ja mitä sen alla on?

 

 

Vaikka ahdistus saa uskomaan tilanteen olevan jatkuva ja ikuinen, näin ei kuitenkaan onneksi ollut. Ahdistusta voidaan hoitaa hyvin tehokkaasti esimerkiksi kognitiivisella terapialla. Mikä itselläni toimi. Liputan ja tulen aina liputtamaan terapian puolesta. Ahdistuksen taustalla olevat ajatukset pyritään löytämään terapiassa ja niitä opetellaan kyseenalaistamaan. Vaihtoehtoisten realististen näkemysten etsiminen on todella tärkeää ahdistuksen hoidossa.

 

Tietoisen hyväksyvän läsnäolon taito helpottaa ahdistusta. Oikeastaan se on välttämätöntä, jos haluaa oman kehon hallintaansa Voimalauseet, oma keho ja aistit auttavat ankkuroimaan meitä todellisuuteen ja tähän hetkeen ja rauhoittavat. Hengityksen tiedostaminen ja sen opettelu auttaa. Myös asioiden pohtiminen auttaa,”Kuinka monta kertaa ahdistavat tai pelottavat asiat ovat oikeasti tapahtuneet? Ymmärrän, että tämä on vain tapani ajatella. Se on herkkyyttä minussa. ”Myös itsemyötätunnon harjoittaminen ja hyväksyvä elämänkatsomus tuovat apua ahdistukseen.

 

Ahdistuksen voi saada hallintaan. Mutta annan sinulle neuvon, älä jää ahdistuksen kanssa liian pitkäksi aikaa yksin.

 

Hae itsellesi apua. Sinä selviät! ❤️

 

B0697367-3363-49F3-B8C1-8666A9410E3A.jpg