Arvostan, arvostan todella! Vaatii suurta rohkeutta ja todella paljon repiä itsensä irti siitä mistä sinä olet päässyt irti. Ymmärräthän, että kaikki eivät pääse irti koskaan. Eivät koskaan! Sinulla on suuri voima. Arvosta sitä ja arvosta itseäsi! Se voima on tahdonvoima ja voima tuoda ikäviäkin asioita esiin. Ja menet sen voiman avulla läpi kipupisteisiin mitkä ovat repineet sinut rikki. Silti menet. Herkistyn kun katson sinua ja se tulee nyt täältä. On ihailtavaa katsoa millä sinnikkyydellä etenet. Sinä olet selviytyjä sanan varsinaisessa muodossa. Näihin sanoihin päättyi tänään istunto. 

Sitä ennen olimme keskustelleet seksuaalisuudesta. Siitä minkä koen saaneen oman elämäni aikana paljon osumaa. Osumaa sellaisiin kohtiin missä usko omaan seksuaalisuuteen on kadonnut hetkeksi kokonaan. Tänään raotin verhoa joka on tehnyt säröjä seksuaalisuuteni. Kun kertoo sen mitä on käynyt lävitse ja toinen toistaa sen kertoen samalla tavalla, tarina saa syvällisemmät mittasuhteet.  Se tuntui niin todelliselta. Purskahdin itkemään ja sanoin, että nyt vasta tajuan sen mitä olen käynyt lävitse. Mistä olen oikeasti selvinnyt. Kaikki eivät selviä! Ongelma onkin juuri se että parisuhde väkivalta on Suomessa iso ongelma. Suurin huoli on heistä ketkä ovat hiljaisia eivätkä koskaan puhu tunteistaan ja käy tunteitaan lävitse. Eivätkä omin voimin pääse koskaan irti siitä missä ovat. 

Kerroin tänään myös  paljon koulustani ja tehtävistä siihen liittyen. Ja miten kaikki se nosti esiin tiettyjä tunteita ja tärkeitä huomioita. Tänään sain ymmärryksen moneen asiaan. Opiskeluideni puolesta oma prosessi on tärkeässä mittakaavassa ja se mitä olen nyt jo terapiassa käynyt läpi on etulyöntiasema siihen nähden että mitään ei olisi käsitelty. Opiskelu näiden asioiden parissa ei ole se helpoin tie. Se vaatii palautumista ja on välillä voimia vievää. Vaikka lopulta palkitsevampaa kuin mikään muu opiskelu. 

Juttelin myös sairaudestani ja siinä huomasin jotakin. Johon sain sitten vahvistuksen. Kun elin tässä rankassa parisuhteessa kävin läpi kaksi kertaa leikkauksen ja olin todella kipeä. Kun lähdin siitä pois, sairauteni on ollut seesteisempi. Tämä on kuulema hyvin tyypillistä. Moni sairaus paranee kun ihminen käsittelee omat tunnelukkonsa, pääsee kaikesta irti ja hyppää stressin niskan päälle. Kerroin myös siitä miten aikoinaan oksensin kun tein päätöksen erota. Tunsin niin suurta inhoa. Inhon tunteesta keho kuulema yrittää päästä eroon oksentamisen kautta ja tämä on joskus myös kehon  ja mielen keino kertoa, että on väärien ihmisten kanssa tekemisissä. Näin saattaa joskus käydä jatkossakin. Jos ihminen kenen kanssa on tekemisessä on itselle vahingollinen. Aina pitäisi kysyä myös keholta, mitä se haluaa kertoa? Keholla on muisti. Se muistaa, vaikka mieli olisi unohtanut. 

Aurinko paistaa ! Kävin saunassa ja mieli on levollinen ja rentoutunut. Aina joskus tuntuu, että mulle on annettu elämään ihmisiä ketkä pukevat sanoiksi sen, mitä kehoni yrittää kertoa. Hetkittäin taas mietin, mistä mulla tulee tämä valtava halu käydä tämä kaikki lävitse. Sitten eteeni istuu terapeutti  joka sanoo, että uskonpa että siinä edessäni istuu tuleva terapeutti. Niin, ei voi tietää. Mutta vahvasti mulla on olo, että siitä pyörremyrskystä jonka kävin lävitse syntyy jotakin uutta ja suurta!