Sanoin viimeksi parisuhdeterapiassa, että olen saanut täällä oivaltaa paljon, vaikka olen kokenut myös niitä aallon huippuja ja pohjakosketuksia, mitä on ollut ajoittain vaikea sietää. 

 

Tänään olen tietoinen siitä: että itsensä johtaminen on sitä, että johtaa lopulta omaa hermostoa ja se suurin ongelma onkin siinä, että omassa parisuhteessa se turvallisuustutka ei ole järin luotettava. Nyt osaan näissä tilanteissa kuitenkin jo laittaa herkemmin sen oman kielen kitalakeen ja rentouttaa sitä omaa leukaa ja vain hengittää tunteen yli. Vaikka vieläkin oma hermostoni on aika usein varuillaan, enkä osaa sanoittaa omia tarpeitani. Vaikka tiedän, että hermosto kyllä rauhoittuu, kun vahvistan itsessäni sisäistä turvaa ja osaan kertoa, mitä tänään sinulta tarvitsen.

 

Olemme vasta aikuisena opetelleet sanoittamaan toiveitamme ja tarpeitamme toisillemme niin, että toinen ymmärtää ne. Aikaisemmin olemme viestineet tavoilla, jotka eivät ole olleet edes toisen ”aaltopituudella” ja niiden johdosta olemme tehneet vääriä tulkintoja. Aika usein tämä on näkynyt niin, että toisen sanominen on herättänyt ajatuksen ja se on laukaissut kehossa tunteen, mistä olen tehnyt  tulkinnan ja ajautunut tunteiden vietäväksi. Nyt tunnistan paremmin sen sisäisen puheen merkityksen tässä kaikessa. Usein näiden voimakkaiden tunteiden takana onkin se jokin tarve, mikä jää täyttymättä. Samoin kun lapsella, joka vasta harjoittelee omien tunteiden sanoittamisesta ja omien tarpeiden huomaamista. Avioliitossani meistä kumpikaan ei ole osannut sanoittaa sitä, mitä tarvitsemme.

 

Vagushermo toimii viestin välittäjänä aivojen ja tunteiden välillä. Vagushermon avulla tunteet näkyvät katseissa ja äänen painossa. Myös silloin, kun emme sitä itse huomaa. Siksi vagushermon aktivointi on tärkeää. Kun vauhti kiihtyy, vagushermot painavat jarrua. Mielenhallinnassa, tunneälyssä ja stressinsiedossa onkin pitkälti kyse tahdosta riippumattoman hermoston kahden eri puoliskon välisestä tasapainoilusta. Kuten myös omassa elämässä. Mun keho ei näiden vuosien aikana ole ollut aina rauhassa tai turvassa ja siksi myös mieli on ollut levoton. Koska se hermostoni minussa ei ole tasapainossa.

 

”Kun käärmettä uhataan, se jähmettyy ensin paikoilleen; toisin sanoen vagushermot rauhoittavat aluksi käärmeen ja estävät sitä hyökkäämästä turhaan.”

 

Mutta jos uhka ei poistu, vaguksen jarruttava tekijä voi kadota – ja silloin käärme puree.

 

”Ihminen puolestaan voi jarrun pettäessä esimerkiksi menettää malttinsa ja alkaa räyhätä.”

 

Sitä voi pohtia onko itsensä kohtaamiselle lopulta olemassa sitä turvallista tilaa. Koska ylivireystila on nykyisin aika monen normaali tila. Se on tila, mikä ohjailee toimintaa. Niin se on ollut myös itselläni. Vaikka nykyisin, tunnistan sen itsessäni.

Stressin aiheuttamat oireet ovat lopulta todella yleisiä, mutta moni ei edes tiedä niiden ilmentävän stressiä. Oireita hoidetaan usein särkylääkkeillä, unilääkkeillä tai niitä pidetään vaivoina, joihin ei pystytä vaikuttamaan. Jos stressin oireita on ollut kauan, se alkaa tuntua normaalilta olotilalta, johon ihminen turtuu  ja sopeutuu. Hän voi luulla esimerkiksi, että jokapäiväinen väsymys vain kuuluu erityisherkkyyteen tai hänen persoonansa on jostain syystä muuttunut ärtyisäksi tai muisti on heikentynyt iän myötä. Hän saattaa myös ajatella, että on nyt vain luonnostaan herkkävatsainen, migreenipotilas tai uniongelmainen. Asia voi olla niinkin, mutta stressiä vähentämällä ja palautumista tehostamalla oireet helpottuisivat.

 

Yhden elämäni parhaista päätöksistä tein jo vuosia sitten: silloin päätin, että suhtaudun itseeni lempeämmin ja järjestän elämäni kaikin puolin niin tasapainoiseksi kuin pystyn, enkä suostu enää ottamaan elämääni liiallista stressiä. Sen myötä herkkyyden lahjat, kuten nauttimisen kyky, tunteiden rikkaus ja vahva intuitio ovat saaneet mahdollisuuden vahvistua ja avautua entistä syvemmin. Kyky hyväksyä realiteetit ja surun, vihan ja pettymyksen tunteet auttaa selviytymään myös vaikeista kokemuksista entistä toimintakykyisempänä.

 

 

❤️