Aurinko paistaa, linnut laulaa, luonto vihertää ja kukat kukkii. Kesä, mikä ihana vuodenaika. Samoin yksi työvuosi alkaa olemaan  kohta takana ja kesäloma edessä. Tähän vuoteen mahtuu niin paljon. Uusi työpaikka ja siihen liittyvät alun haasteet. Koiran sairastuminen, omaan terveyteen liittyvät tekijät, mitä onkin ollut jonkin verran hampaan poistoista, mitä ihmeellisimpiin juttuihin. Siihen päälle mieheni monen monta työmatkaa. Sekä tällä hetkellä se, että en voi harrastaa liikuntaa. On vain hyväksyttävä se, että tällä hetkellä vointi ei salli raskasta liikuntaa. Korkeintaan kevyitä kävelylenkkejä, mitä olen sitten aina ajoittain tehnytkin. Eilen havahduin siihen, että vaikka tässä on todella ollut kaikennäköistä. Silti on menty kaikesta huolimatta eteenpäin ja olen osannut suhtautua haasteisiin itseäni kuormittamatta. Uskon, että ennen loppuunpalamista olisin varmaan näistä kaikista vastoinkäymisistä musertunut. Koska en olisi osannut katkaista murehtimisen ja huolehtimisen kierrettä. Nyt ajattelen, että lopulta nämä omat jutut ovat pieniä niiden suurien asioiden rinnalla.

Sen myönnän, että herään välillä miettimään, että mitähän sitten seuraavaksi? Kun tiedostan, että elämään kuuluu ne hyvät hetket ja hetket, milloin joutuu taistelemaan. Ehkä suhtautumiseni vastoinkäymisiin on muuttunut. En oikein ymmärrä edes enää ihmisiä, ketkä valittavat pienistä asioista. Eivätkä näe enää edes sitä ympärillään olevaa hyvää. Toki on väärin arvioida toisen tapaa suhtautua asioihin. Mikä itselle on vähän, voi toiselle olla paljon. Joskus vain tuntuu siltä, että toiset syntyvät elämään kultalusikka suussaan ja toiset taas joutuvat tekemään paljon töitä löytääkseen edes sen kultalusikan. Mutta ehkäpä juuri se, että on joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä. Onkin suurin syy siihen, miksi osaa antaa arvoa tänään niille elämän pienille asioille. Sitä kautta on oppinut elämään niin, että ei murehdi turhaan tulevaisuutta. Kun lopulta on tämä päivä, tämä hetki ja tulevaisuudesta ei voi tietää. Tuo lause sopii niin hyvin erääseen perheeseen, ketä menetti eilen tulipalossa kaiken. Se veti omankin mielen nöyräksi. Kaikki on lopulta elämässä niin pienestä kiinni ja miten tärkeää on osata nauttia niistä hetkistä kun ne itsestäänselvätkin asiat on elämässä vielä hyvin.