Mitä jos menettäisit kaiken ja myöhemmin saisit kaiken takaisin, mistä asioista tuntisit kiitollisuutta? Mitä jos kuolisit huomenna, olisitko tyytyväinen siihen mitä olet ja siihen mitä jätät jälkeesi? Pohtimisen arvoisia kysymyksiä ..

 

Läheisen sairastuminen tai kuolema pysäyttää. Mutta silti asian omakohtainen sisäistäminen on ihmiselle usein vaikeaa. On helpompi takertua ajatukseen, että edessä on aina uusi päivä. Entäpä jos ei olekaan. Niin kauan kuin elän, voin joka aamu tehdä elämässäni valintoja. Jos liian monena aamuna en halua valita jotakin asiaa elämääni, sen asian aika voi olla lopulta kuolla. Elämän rajallisuuden eteen pysähtyminen, tarkoittaa omalla kohdallani myös sitä, että voin valita asioita omaan elämääni. Voin keskittyä siihen, mistä todella välitän ja mitä elämääni haluan. Elämä on luopumista. Jota voi harjoitella. Se on luopumista asioista ja hyppäämistä epämukavuusalueelle. Itselleni on ollut tärkeää tietyin väliajoin miettiä mistä voisin luopua. Olen antanut vanhan kuolla ja antanut tilaa uudelle. Voisitko itse päästää irti vanhasta? Jotta tilalle voisi tulla uutta tai uudempi elämän vaihe. Elämässä ei ole lopulta loputtomasti aikaa. Elämä on tässä ja nyt!

 

Tapasin eilen pitkästä aikaa entisen työkaverini ja nykyisen ystäväni. Jota en ole nähnyt aikoihin. Meissä on paljon samaa. Rempseyttä, puheliaisuutta ja rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Itselläni on tapahtunut paljon siitä hetkestä kun viimeksi nähtiin. Samoin hänellä. Paljon uusia kysymyksiä, riskin ottamista ja myös sitä luopumista. Samaan aikaan ehkä menettää jotakin, mutta tilalle aukeaa ja tulee uutta. Siinä  jutellessamme aika meni tosi nopeasti. Kun halasimme ennen lähtöäni. Ystäväni sanoi, että ajattele. Muistatko mistä me lähdimme. Tässä on ihan kuin kaksi eri ihmistä tänään ja vau, mitä kasvua meissä on tapahtunut koko tänä aikana. Niimpä, sanoin ja lisäsin, että mikään tie ei ole ollut turha. Kun yksi ovi on sulkeutunut, on toinen parempi ovi avautunut.

 

Itsestäni on alkanut tuntumaan, että kun hyväksyminen, levollisuus ja tietynlainen rakkaus saa kaiken tämän kautta minussa itsessäni tilaa jouduinkin kohtamaan sen, mikä minussa ei ole tullut hyväksytyksi tai nähdyksi. Kun minussa oleva ❤️ laajenee, kasvaa minussa oleva turva kohdata sellaista kipeää minkä hyväksymiseen en itse ole aiemmin pystynyt. Tai mihin ei ole ennen ollut edes voimavaroja.