” Olet ollut aina sellainen, että et ole päässyt helpolla. Olet joutunut vääntämään oikeuden puolesta, mutta se on hyvä muistaa, että jokainen kerta taistelun jälkeen oikeus on voittanut . Kaikesta huolimatta.” Sanoi ystäväni puhelimessa kun kerroin, että nyt olisi tehnyt mieli luovuttaa. 

 

Tähän kuukauteen on mahtunut niin paljon kaikkea. Aluksi kaikki tuntui kuin sellaiselta johdatukselta ja seuraavassa hetkessä koko homma pyörähti ympäri. Mikään ei mennyt niin miten olisi pitänyt mennä. Viikko sitten pitelin päätä polvissa ja itkin. Sanoin miehelleni, että kaduttaa ja suututtaa. Miksi olen tällainen heittäytyjä, ehdotan kaikkea, otan riskejä ja luotan, että siipeni kantavat ja hetkessä huomaan olevani rähmälleni lattialla. 

 

Ei tässä viime aikoina ole ollut oikeastaan yhtään asiaa mikä olisi mennyt niin, että ei olisi tarvinnut suuttua ja vedota omiin oikeuksiin. Olla jämäkkä ja sanoa, että tämä ei ole meitä kohtaan oikein ja tähän emme suostu ja tätä emme hyväksy. 

 

Välillä on tuntunut siltä, että lamaannun. Välillä taas siltä, että kaikki tehty työ turhauttaa ja suru ja viha nousevat pintaan. Ja vihan voimasta voisi juosta vaikka seinän läpi ja se varmaan onnistuisi.

 

Lähiaikoina olen huomannut kuinka käsittelen turhautumisen tunnetta. Jos minut ajetaan nurkkaan, osaan valita yleensä näistä kolmesta: asioiden pohtiminen ja siitä ulospääsy, joka siinä

tunnepuuskassa tuntuu täysin pakotetulta ja lisää ahdistusta, ärtymys ja pistävät sanat, joita en ”oikeasti tarkoita” tai painetta purkava, itku. Viimeinen purkaa tilanteen nopeiten sisältäni kehosta. Se myös usein nollaa ulkoisen tilanteen ja antaa mahdollisuuden vetää henkeä ja pohtia asiaa uudestaan.

 

Entinen minä lähti pois ja pakeni paikalta ja nielaisi sanansa. Enää en häpeä tuoda itseäni esiin tai häpeä itkeä toisen edessä. 

Ja olen siitä todella iloinen. Uupumus syntyy siitä, kun ei voi olla kokonainen, oma itsensä kaikkine tunteineen. Jos energiaa kuluu tunteiden tai oman sydämen äänen alas painamiseen, seuraa uupumusta. Se on varma. Jos ei osaa antaa itsensä kokea epävarmuutta, ahdistusta, surua tai levottomuutta vaan jos väkisin vääntäytyy reippaaksi, pystyväksi ja tietäväksi, väsyy. Sekin on varma. Sitä pelaa itsensä kanssa kuin voiman ja voimattomuuden peliä; vertaa itseään toisiin, todistaa osaamistaan, kilpailee ja kohentelee kulissejaan. Sitten tipahtaa taas alas  ja kokee, että on huonompi kuin muut ja tulkitsee sitä olemalla olemassa toisia varten. Aika stressaavaa. 

 

Kaiken tämän jälkeen voin vain sanoa, että olen unelmieni arvoinen. Ja voin kaikesta vastustuksesta huolimatta päästää unelmaani käsiksi. Lopulta tarvitsen vain muiden tukea epäilykseni hetkellä, jotta löydän taas sen rohkeuden itsestäni. Vaikka välillä elämässä on tuntunut siltä, että minut ajetaan nurkkaan ja en voi valita. Voin silti valita mihin suuntaan huomioni. Voin antaa tunteiden virrata vapaasti ja löytää epäonnistumisesta myös hyvän puolen tai opin ja olla kiitollinen siitä.

 

 

7C53B6A1-B2EC-44D2-AFD7-80BACA142B71.jpg