Olen ollut sairaslomalla. Ja tässä on ollut suorastaan lupa käydä tunteita ja ajatuksia läpi ja mitä kaikki se mussa itsessäni herättää. Joku osa kehossani on tallentanut muistijäljen siitä hetkestä kun paloin loppuun, se jälki saa vatsalihakset koviksi ja tunteet herkemmin käsiteltäviksi. Nyt se muistijälki ei laukaise kaikkia defenssejä soimaan, se on siltikin olemassa siellä jossakin.  Voin kutsua jopa sitä tunnetta, erona tässä kaikessa menneeseen on se, että saan itseni helpommin takaisin tähän hetkeen. Olen ymmärtänyt hengittämisen ja rentoutumisen tärkeyden, sekä läsnäolon merkityksen.

Olen nauttinut tästä viikosta, että olen saanut levätä. Mulla on ollut rankka syksy työn saralla ja en ole oikeastaan edes tajunnut kuunnella kehoani, niin taitavasti olen oppinut kuuntelemaan mieltäni. Ja kun annoin luvan itselleni levätä, tajusinkin miten kehoni on oireillut. Nyt tuntuu, että kehoni on saanut rentoutua ja palautua tästä syksyn ruljansista. Samalla olen saanut työstää ajatuksia ja kohdata tunteita. Luulin jo, että näitä tunteita ei ole enää edes olemassa. Mutta, kyllä ne siellä on hiljaisena ja vaimeampina. Nyt ne kulkevat käsi kädessä kanssani ja pystyn niitä hallitsemaan helpommin. Ne eivät saa enää suistumaan elämääni raiteiltaan...

Tänään satoi ensilumi. Kävin aamulla liikkumassa, värjäsin hiukset ja ostin kaupasta herkkuja iltaa varten. Ajattelin illalla mennä saunaan, sulkea silmäni, kuunnella hengitystäni, keskittyä lämpöön, saunan kiukaan pihinään, tervan tuoksuun  ja vesipisaroihin iholla. Ihanaa viikonloppua kaikille !