Yritin luoda sinuun toivoa. Uskoa ja halua elää. Samaan aikaan olin huolissani, vaikka en edes sinua kunnolla tuntenut. Silti, tarjouduin olemaan olkapääsi ja halusin kertoa oman kokemukseni kautta, että toivoa on silloinkin kun elämä näyttää mustalta. Se ei riittänyt ja luovutit. Kuulin tänään, että olet nyt poissa. Se herätti minussa surua ja kysymyksiä. Olisinko voinut auttaa vielä jotenkin, että et olisi päätynyt ratkaisuusi. 

Eräs minulle osittain tuntematon ihminen sanoi minulle, että sinulla on niin viisaita ajatuksia ja kultainen sydän. Sanoin, että nämä ajatukset eivät ole syntyneet hetkessä. Ne ovat syntyneet kovan paineen, eletyn elämän ja vierellä olevien ihmisten kautta. Kun on itse tipahtanut pohjaan ja tuntenut musertavan toivottomuuden ja selvinnyt siitä, herää huoli heistä ketkä ovat samassa tilassa. Minä selvisin. Kaikki eivät jaksa ja kaikki eivät selviä. Tänään se lause konkretisoitui eri tavalla omassa elämässäni.

Vielä tänäkin päivänä pelot uusista kriiseistä nousevat pintaan tunnetasolla välillä uudestaan. Tosin itse olen muuttunut, en edes yritä silloin jaksaa yksin. Vaan herkästi hakeudun avun piiriin. Kun itse ei jaksa kantaa soihtua joka valaisee, on tärkeää, että vierellä on ihmisiä jotka silloin kantavat soihdun puolestani ja valaisevat. Myös usko tuo toivoa. Se, että pystyy uskomaan ja suuntaamaan ajatuksensa siihen, että elämä ei pääty kuolemaan vaan jatkuu jossakin, on lohduttavaa. Se, että voi uskoa, että koskaan ei ole lopulta yksin on lohduttavaa. Masennus syö ihmisessä toivon, ei ihminen itse. Siksi ne soihdun kantajat vierellä ovat silloin tärkeitä. Ihminen ei yksin silloin jaksa pidellä toivoa yllä.

Toivotan sinulle hyvää matkaa ystäväni. Toivottavasti sinun on nyt hyvä olla. ❤️

" Kauas hän katseensa kohottaa, kun leuka ei nousta jaksa. Siellä hän rakkaansa nähdä saa ja lakkaa vaan uneksimasta. Sinne hän kerää kukat kauneimmat, ottaa ne matkalta mukaan. Laulaa laulun maan lapsille, kyynelittä jäänyt ei kukaan. 

Siellä käsi kohtaa taas tutun käden, kun pysähtyy vihdoin aika. Sinne joskus mä itsekin lähden, näiltä rakkailta muistojen mailta. "