Tiedättekö sellaista tunnetta, kun eniten kiukuttaa kaikki? Mä tiedän aina silloin, kun koen riittämättömyyden olotilaa. Silloin kun musta tuntuu, että en riitä. Vaikka itse teen kaikkeni sen eteen, että riittäisin. Mun työhön sisältyy välillä sellaisia hetkiä. Ja se on tunne, mitä mun on vaikea sietää. Aluksi koitan pitää narut tiukasti käsissä ja lopulta kun tuntuu, että ne eivät pysy, alkaa suututtaa. Mun sisin huutaa samaan aikaan, että pysähdy ja järki sanoo, että nyt en voi. Se asetelma nostaa esiin mussa kyynisyyden. Jonka johdosta laitan päähäni hetkeksi kuin lasit, jonka läpi ei meinaa nähdä selvästi. Näen sen tunteen kautta työni huonona asiana.Yritän samaan aikaan puhua ja järkeillä asiaa ulospäin. Samalla koitan sietää tunnetta, joka tekee mut kiukkuiseksi ja nostaa kohisten verenpainetta sataan. Tietoisesti koitan hengittää ja pitää itseni läsnä hetkessä. Se laskee kierroksia. 

Mulla on tullut loppuunpalamisen jälkeen tietyissä asioissa hyvä stressin sieto. Tiedän millä voin edesauttaa työssä jaksamistani. Sitten on ne hetket, jolloin täytyy vain hyväksyä, että tämä on nyt näin. Ja se on mulle itselle vaikeaa jos kyse on tekijästä joka saa aikaan stressiä. Terapeuttini käytti lausetta, että sinä et pala loppuun uudestaan. Siksi koska sinä tunnet! Tunnet kun stressi napsahtaa päälle ja milloin on aika pysähtyä. Itsekin huomaan, että tänään todella tunnen. Kun huomaan sen mitä tässä kirjoitan, vetäydyn kuin sivuun ja käyn itseni kanssa keskustelun. Miten saan tämän katki? Ja miksi minusta tuntuu tältä ja mitä kuuluu minulle tänään? 

Aamulla kun heräsin, eniten kiukutti kaikki. Se kiukku sai alkunsa jo eilen. Tänään tuntui kuin sisälläni oli kiukkuinen pikku tyttö, kenen olisi mieli tehnyt potkia lyhtypylvästä pahimpaan oloonsa. Nyt tässä istuu rauhallinen aikuinen jonka sisin on levollinen. Selvisin tästäkin päivästä. Ja nyt on kaikki taas ihan hyvin ❤️