Häpeästä  voi vapautua rakastavan ja hyväksyvän katseen alla. Tunne siitä, että ei ole hyväksytty ja tärkeä synnyttää häpeää. Lapsella on hyvin varhainen tarve löytää ihmisen katse, sillä lapsi katsoo toista, nähdäkseen sen, kuinka toinen näkee hänet. Lähellä olevien ihmisten katseiden, eleiden ja katseen tarjoamien vihjeiden kautta, lapsi alkaa rakentamaan kuvaa itsestään ja ympärillä olevasta maailmasta. Häpeän takana on tarve. Se on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on. Lapsen lähellä olevien ihmisten tulisi osoittaa lapselle katsellaan, että hän tuottaa heille iloa. Kun joku näkee sinut ja hyväksyy sinut, pitää sinua rakastettuna ja arvokkaana. 

Jokaisessa meissä on häpeän kokemuksia. Ennen luulin, että voin saada elämässäni sen mitä haluan, kun vain se asenne on oikea. Niinpä epäonnistuneiden suhteiden ja kesken jääneiden opintojen jälkeen aloin toteuttamaan elämässäni asioita ja päätin näyttää, että minäkin pystyn. Ja kyllähän pystyin ja osasin tehdä monta asiaa. Mutta vasta suoritettuani elämää uupumukseen asti, tajusin, että voin saavuttaa asioita eri tavalla. Voin hyväksyä itseni ja pitää itse itseäni rakastettuna ja arvokkaana. Voin kuunnella omia tarpeitani ja tehdä asioita omissa voimavaroissani. Asenteella minä riitän! Oikeastaan ymmärsin, että asioita voi olla elämässäni, mutta niiden täytyy olla harmoniassa. Joka päivä on tärkeää antaa aikaa itselle ja tilaa tunteille. Oikeastaan pitää valita se oma sydän ja kuunnella sen ääntä, vaikka se joskus tarkottaisi asioista luopumista.

” Asiat sinänsä eivät ole pahoja. Ne ovat sitä, mitä niistä itse ajattelet.”