Jälleen yksi toimintakausi lähenee loppuaan. Kevät ja kesä on mennyt taas nopeasti. Aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä kumarammaksi selkä käy ja mitä harmaammaksi hiukset muuttuvat. Lapsena yksi kesälomapäivä tai loma tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt päivät ja vuodet vilisevät ohi silmiemme edessä kuin filmi, jota kelataan eteenpäin  aina vain nopeammin. 

Kohta on taas syntymäpäiväni. Täytän ensi vuonna 50. Välillä ihan mietin, että olenko mä tosiaan jo niin vanha. En aina näe niin montaa ikävuotta peilin kautta itseäni katsellessani, vaikka samaan aikaan tunnen vuodet kyllä jollakin tavalla kehossani ja ihmettelen ja mielessäni tapahtuvia muutoksia. Jäseniä kolottaa herkemmin ja uni ei aina virkistä niin miten normaalisti. Huomaan nykyisin myös antavani enemmän tilaa levolle, unelle ja liikunnalle. Ja niille asioille mitkä rauhoittavat ja palauttavat. Huomaan myös viihtyväni paremmin kotona ja nautin niistä arjen pienistä hetkistä.

Viimeisten parin vuoden aikana, olen luopunut melkein kokonaan alkoholista. Eilen otin juhannuksen kunniaksi lasillisen viiniä. Maistelin ja pyörittelin sitä lasissa ja lopulta jätin puolet juomatta. Mietin, että näin ne ajat muuttuu. Tämäkään ei vaan enää palvele, niin miten nuorempana. En nauti sen mausta, darrasta ja krapulan tunteesta, saati sen aikaansaamasta mielenmaisemasta seuraavana päivänä. Onneksi olen löytänyt elämääni kuitenkin asioita mistä saan samaa tyydytystä kuin alkoholin tuomasta dopamiinipiikistä. Ne on hyvät yöunet. Liikunta, läheiset ja ystävät ja omien arvojen mukainen elämä.

Tänä vuonna löysin opintojen jälkeen ihan vahingossa golfin. Ystäväni ehdotteli, että lähdetäänkö green gard kurssille. Aluksi olin, että ei. Sitten aloin pohtimaan, että pitäiskö sittenkin käydä kokeilemassa. Nyt kun on opintojen jälkeen enemmän aikaa ja voimia. Ihastuin samantien maisemiin ja pallon lyömiseen. En niinkään etsi kilpailuhenkeä, vaan enemmänkin jotakin mikä vie läsnäolon tilaan pois pään sisältä.  Aurinko paistaa ja pääsee muutamaksi tunniksi lätkimään golfia, mikä sen parempaa. Vaikka tulisi kymmenen epäonnistunutta lyöntiä, niin se yksi onnistunut swingi kumoaa ne kymmenen huonoa lyöntiä. Sitä pientä onnistumisen fiilistä sinne tulee lähdettyä aina hakemaan. Talven aikana on pakko käydä sisähalleissa lyömässä, koska nyt mulla on se oma bägikin. .

Eilen oli juhannusaatto. Vietettiin sitä perheen kesken yhdessä. Grillattiin ja syötiin. Muisteltiin lapsuuden juhannuksia. Siinäkin huomasin pohtivani, miksi aika tuntuu kuluvan niin valtavan nopeasti. Toisaalta se herättää samalla myös sellaista suurta kiitollisuutta tästä hetkestä. 

Viikko enää töitä ja sitten alkaa loma. Mikä toivottavasti ei tunnu menevän ohi yhtä nopeasti, kuin elämä itse.

Nautitaan siitä läsnäolon tilasta ja hetkistä mitä se tarjoaa!