Jäin toissa päivänä töiden jälkeen miettimään, että mahdoinkohan hengittää koko päivänä töissä kiireen keskellä ihan perille asti ja palauduinko yhtään koko työpäivän aikana. Sitä en enää ihmetellyt miksi rannekkeeni nightly recharge tila vilkkui koko viikon punaisena.  

 

Palautumisen merkitys ymmärretään usein vasta työuupumukseen tai masennukseen sairastumisen jälkeen tai ylikuntotilan kanssa painiessa kenties kerran, jos toisenkin. Palautumista edistävien ja heikentävien tekijöiden tunnistaminen ei ole aina mikään helppo tehtävä, sillä oma tuntemus ei todellakaan aina vastaa todellisuutta ja kovakaan tahtotila ei auta kehoa palautumaan, jos samanaikaisesti ylisuoritamme, stressaamme, sairastelemme tai teemme toistuvasti ns. vääriä valintoja omia arvoja vastaan. 

 

Päivän aikana teemme ja kohtaamme asioita, jotka nostavat vireystilaamme eli käynnistävät fysiologisen sykettä nostavan stressireaktion. Energiaa kuluttavan ja kehoa kuormittavan stressireaktion jälkeen kehossa käynnistyy palautumisprosessi, joka palauttaa sen takaisin tasapainotilaan. Tunnistan tämän usein itsessäni rankan työviikon jälkeen. Kun ”päästän kunnolla irti”, tulee kova väsymys. Palautumisen aikana autonomisen hermoston parasympaattinen haara(jarru) aktivoituu ja laskee kehon vireystilaa. 

 

Stressireaktion ja kuormittavien tilanteiden jälkeen, viimeistään unen aikana, kehon pitäisi palautua normaaliin tasapainotilaan. Yli puolet työikäisistä ei kuitenkaan palaudu ollenkaan. Kun elämässä on kuormaa niin paljon, että se uuvuttaa, oikotietä onneen ei ole: jotakin on muutettava ja yleensä se tarkoittaa turhan karsimista.

 

Palautumisprosessi ei kuitenkaan välttämättä käynnisty aina tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi alkoholi, tupakka ja nuuska, epäterveellinen ravitsemus sekä huolet, murheet, stressi, vaihdevuodet ja sairaudet heikentävät tai estävät jopa kokonaan palautumisprosessin käynnistymisen. Toisaalta esimerkiksi laadukas yöuni ja terveellinen ravitsemus sekä hyvä fyysinen kunto ja henkinen hyvinvointi tukevat palautumisjärjestelmän normaalia toimintaa. 

 

Ilman riittävää palautumista keho yksinkertaisesti ylikuormittuu ja ihmisen hyvinvointi heikkenee. Hyvä palautuminen taas edistää vastaavasti terveyttä, onnellisuutta ja suorituskykyä. Jatkuvasti väsyneenä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, päästä omaan parhaaseensa ja nauttia elämästä. Siksi on niin tärkeää uskaltaa painaa jarrua ja tehdä niitä parempia valintoja, jotka voimavarojen kuluttamisen sijaan antavat energiaa ja parantavat elämänlaatua. Joskus se vaatii konkreettisia tekoja kuormittavien asioiden poistamista elämästä. Joskus taas harjoituksia jotka rauhoittavat kehoa ja hengitystä, mikä edesauttaisi palautumista.

 

Eilen töistä lähtiessäni päätin, että keskityn taas tänä viikonloppuna palautumiseen. Kävin yksin rauhallisella pitkällä kävelylenkillä. Hengitin. Sain itseni taas pois viikon kestäneestä oravanpyörästä. Mieleni on aina ollut paikka mihin voi mennä pakoon liian voimakkaita tunteita ja työssäni kiireen keskellä sinne menee kuin huomaamatta. Silloin hukutan itseni arjen keskellä ja unohdan tarpeeni. Eilen kun kuuntelin itseäni, ymmärsin miten väsynyt olen ja silloin myös hengitykseni on pinnallista ja nopeampaa. Syvä hengitys jäi tuon ja kiireen keskellä vajaaksi. 

 

 

Ihan jokaisella meistä täytyisi olla aikaa pitää yllä suhdetta omaan itseen. Vaikka vain tunti päivässä, usein sekin riittää ja on hyvä alku.

 

Tänään heräsin ja katsoin rannekettani kehoni on palautunut.