Kuukausi sitten makoilin silmät suljettuina sängylläni, kävin ajatuksissani läpi hetkeä, kun astelen valkoisessa hääpuvussani alttarille. Kaikki läheiseni ovat paikalla ja mieheni kulkee rinnallani ja polvistumme yhdessä alttarille. Ajatukset lentelivät, kyyneleet puskivat väkisinkin läpi, jollain tavalla tuota suurta päivää odotti ja samaan aikaan toivoi, että voisi sanoa sen  olevan onnistuneesti ohi.

Tähän vuoteen on kaikkinensa mahtunut paljon ajatuksia, valmisteluja, tunteita ja odotuksia. Myöskin pelkoja, miten saamme niin suuren asian tehtyä itseämme sillä kuormittamatta. Ja miten saamme siitä suuresta päivästä luotua meidän näköisemme ja meidän oloisemme, niin että voimme vielä vuosienkin jälkeen muistaa sen päivän päivänä, mikä saa hymyn kasvoilemme. Tänään voin sanoa, että onnistuimme, tunnen suurta kiitollisuutta siitä päivästä, kun sanoimme toisillemme tahdon. Nukuin jopa hääpäiväämme edeltävänä yönä kahdeksan tuntia, osasin edeltävänä iltana kasata itseni ja koota ajatukseni ja rentoutua. Taisinpa jopa iltarukouksessani sanoa, että kiitos siitä että loppuelämämme ensimmäsestä päivästä tulee elämämme paras päivä. Enkä suostu edes muuhun, jos tämä on siellä ylhäällä sinun tahtosi, niin näytä voimasi ja ole vierelläni.  Näin todellakin kävi, vaikka aamulla perhoset lentelivät vatsassani, koin olevani tuona kauniina aurinkoisena päivänä niin siunattu. Jopa ilmat kääntyivät aurinkoisiksi. Kampaus, meikki, hääpuku, sormukset, kaikki meni niin täydellisesti. Ehkä eniten hämmästelin sitä tunnelatausta mikä päiväämme sisältyi. Jopa häävalsimme aikana, en nähnyt enkä kuullut ympärillämme olevia läheisiämme. Uppouduin täysin siihen tunteeseen mihin joskus miehessäni rakastuin ja koko kappaleen ajan silmäni olivat kyyneleistä kosteat. Häävalsimme ei ollut perinteinen valssi, vaan meille niin rakas kappale. Mikä julkaistiin juuri silloin kun tapasimme vuosia sitten toisemme, kappaleen nimi on suomennettuna, taivas. Häätilaisuutemme oli juhla, juhla meitä ja juhla läheisiääme varten. Kävimme jokaista paikalla olijaa kiittämässä siitä, että he olivat tulleet meitä varten paikalle. Juhlan jälkeen saimme paljon kiitosta siitä, että juhlamme oli rento ja rakkaus mikä näkyi meissä, tarttui myös vieraisiimme. Onnistuimme saamaan myös hotellilta hääyöksi hotellin parhaimman sviitin, vaikka emme olleet sellaista pyytäneet. Hotellimme halusi meitä näin muistaa. Tuntui, että kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Nyt se päivä ja häämatkamme on ohi. Kaiken jälkeen oli hetken jopa tyhjä olo. Olen päässyt tämän vuoden puolella moneen tavoitteeseeni minkä itselleni alkuvuodesta asetin. Yksi elämäni kohokohdista, omat hääni osui tähän vuoteen. Vaikka lopulta nythän se yhteinen elämämme vasta alkaa, meistä kahdesta on kiinni, millainen yhteisestä loppuelämästämme rakentuu. Pappimme kysyi meiltä, mitä häiden jälkeen? Sanoimme, että lopulta suhteessamme ei mikään muutu. Vaan suhteemme saa nyt sinetin. Ja edelleen elämme päivän kerrallaan. Niin ja sain jopa itselleni uuden työpaikan, vaikka hakijoita oli monia. Se alkaa sitten syksyllä. Mutta niinku tuossa mainitsin, päivä kerrallaan, vielä on kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Aurinko paistaa, tänään kävimme ystävien luona kylässä ja syömässä ravintolassa niin älyttömän hyvää ruokaa. Ja illaksi, on kasa mansikoita ja jäätelöä!!!