Työpaikalleni tuli eilen sijainen, hän oli toisesta kulttuurista. Meillä oli aivan mahtava päivä, olin vielä illallakin täyteen pumpattu positiivista olotilaa. Sanoin tänään terapiassakin, että olimme kuin kaksi vastakohtaa, hän täysin musta ja minä täysin vaalea ja kummallakin täysin eri lähtökohdat elämään. Mutta se mikä meissä oli yhteistä, oli samanlainen avoimuus, huumorintaju ja puheliaisuus. Tajusin siinä hetkessä, mitä olen tämän kuukauden ikävöinyt. Olen ikävöinyt niitä ihmisiä, ketkä työssäni suhtautuvat kevyesti arjen haasteisiin. Olen ikävöinyt niitä yhteisiä kahvitaukoja, missä saa nauraa vatsa kippurassa ja purkaa tunteita ja ajatuksia huumorin kautta. On rikkaus tavata uusia ihmisiä, mutta se että jos usein kohtaa ihmisiä ketkä ovat erilaisia kuin itse on, huomaa että unohtaa sen, miten sitä kaipaakaan sellaisia ihmisiä, ketkä veistelevät huumoria, saaden muutkin nauramaan. Isommassa yksikössä yleensä on aina yksi tällainen, mutta kun yksikkö on pieni, on pienempi mahdollisuus tavata sellaisia ihmisiä. On tärkeää, että työ tulee hoidetuksi. Mutta työn ei tarvitse olla vakavaa, elämän ei tarvitse olla vakavaa. Välillä voi nauraa ja suhtautua asioihin kevyemmin.
Tämä syksy on ollut haastellinen, olen kokenut oikeastaan kaikki mahdolliset haasteet mitä työhöni kuuluu. Olen kohdannut paljon samoja asioita kuin sinä kuuluisana syksynä, kun tipahtaa mätkähdin naama edellä maahan. Olen pohtinut elämän tarkoitusta ja kyynisyyden ajatuksia, miksi juuri minä joudun käymään tämän kaiken läpi uudestaan. Silti samaan aikaan jollain sairaalla tavalla ajattelen, että näin juuri piti kaiken mennä. Mä olen vain vahvasti sitä mieltä, että paras keino toipua on se, että huomaa selviävänsä. Ja vaikka syksy on ollut haastellinen, olen silti voinut hyvin. On ollut hetkiä, milloin olen pohtinut miksi kaikki kävi näin ja tuntenut vihaisuuden tunteita. Mutta se ei ole mua kuormittanut, olen jaksanut iltaisin tehdä asioita ja nauttia niistä elämän pienistä jutuista. Olen aamuisin lähtenyt hyvillä mielin töihin ja löytänyt jokaisesta päivästä jotakin hyvää. Olen tavannut uusia ihmisiä ja uusia asiakkaita ja päässyt näkemään monta yksikköä ja sitä kautta myös nähnyt oman työni hyvät ja huonot puolet. Olen asettanut rajoja itselleni ja tuonut omia näkemyksiä myös muiden käyttöön. Ja, arvatkaapa mitä? Mä olen päättänyt, että mä käännän tämän kaiken omaksi voitokseni. Mä olen päättänyt, että ne yksiköt missä mä olen nyt töissä. He muistavat mut positiivisessa valossa, myös sen jälkeen, kun joku päivä palaan takaisin omaan yksikkööni.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.