Tänään oli hellepäivä, mä niin rakastan kesää, joten mua tämä kuumuus ei haittaa. Olen nauttinut, joka solullani. Työpäivä meni suorastaan nopeasti, illan ajattelin ottaa ihan rennosti, lepäillä ja saunoa. Olen viime viikkoina paljon pohtinut omia tunteitani. Huomaan, että burnout muutti mussa asioita. Enää en pysty patouttamaan tunteitani, itken herkemmin, kehoni reagoi herkemmin. Tein tänään herkkyystestin netissä ja sen puolesta pystyin allekirjoittamaan aika monta asiaa. Eniten painoin mieleeni lauseen herkkyys on voima. Ja sen, että herkän hyvinvoinnille on tärkeää oppia kuulemaan kehon ja mielen viestit, tarpeet ja toimia niiden mukaan. Koska monella herkällä ihmisellä on huomaamatta monen kuukauden tai vuosien aikana kertynyt viritystila kehoon. Se voi ilmetä monin stressin oirein kehossa ja mielessä. Yleisiä oireita ovat, väsymys, unihäiriöt, ärtymys, muistiongelmat, päätöksen teon vaikeus, päänsäryt jne. Itse tunnistan itsestäni tuon viritystilan, kun väsyn liikaa. Herkkyyden kanssa koitan nyt oppia elämään. Oikeastaan yritän ajatella päivän murheet kerrallansa. Jokin mussa ei kykene ajattelemaan kauemmaksi. Yritän kaikin tavoin vältellä sitä, että en stressaisi turhaan. Huomaan jo että se, että mulla on monta rautaa samaan aikaa tulessa, tekee mulla sen, että verenpaineet ottavat kierroksia. Välillä tuntuu kuin olisin nykyisin todella herkkä tiettyjen asioiden suhteen, herkkä aistimaan väsymyksen, herkkä tuntemaan tunteet, herkkä itkemään surusta, herkkä itkemään onnesta. En tiedä, johtuuko tämä siitä että lopulta burnoutistani on aikaa vain puolitoista vuotta vai siitä, että herkkyys on nyt vain osa mua. Ja mun pitää käntää se vahvuudekseni.