Niin paljon on tapahtunut. Kevät on pitänyt sisällään paljon opintoja ja niiden loppuun viemistä. Yksi osa on nyt takana ja toinen edessä. Kiitollinen olen. Kiitollinen siitä, että olen päässyt tavoiteisiini itseäni kuormittamatta. Tuntuu, että olen tämän kaiken keskellä tarvinnut paljon myös sitä oma aikaa ja omaa tilaa. Olen ymmärtänyt opintojen ja oman prosesssoinnin keskellä, että on tärkeää kiinnittää huomiota omiin tunteisiin ja tunnereaktiohin. Vain siten voi päästä eroon toimintamalleista, joiden takana on menneisyys. Tärkeää on oppia puhumaan omista tarpeista ja pystyttävä myös tietyllä tapaa kontrolloimaan itseä ja lähestymään ristiriitaisia asioita todellakin vain asioina eikä tunteiden pohjalta liian tunnevaltaisesti. Myös omassa parisuhteessa. 

Edellytys sille, että voi rakastaa toista kokonaisvaltaisesti  on se, että osaa rakastaa ensin itseään. Kun on oppinut saamaan yhteyden itseensä, voi oppia sen jälkeen samaan saman yhteyden myös toiseen. Tunne rakastan sinua sellaisena kuin olet, on rinnastettavissa lapsen tunteeseen hyvästä vanhemmuudesta. Kiireen ja suorittamisen keskellä yhteys syvimpään itseen katkeaa. Tunteet jäävät suorittamisen alle ja niiden ääni ei silloin kuulu. 

Kun mulla on paljon kiirettä ja suorittamista ja alkaa tuntumaan, että aikaa ei ole ollut paljon lepäämiseen, mä päästän irti. Pysäytän vauhdin ja pysähdyn. Pysähtyminen tarkoittaa omalla kohdallani pysähtymistä tässä ja nyt. Kotona, leväten ja hyväksyen ne väsymyksen tunteet. Sietäen sitä tunnetta, että olen tarpeeton juuri nyt. Se on hassua miten ennen tätä irti päästämistä en ole edes välttämättä tuntenut ns.Väsymystä. Mutta kun päästää irti, tipahtaa siihen syvimpään väsymykseen. Niin kävi nytkin. Aluksi mietin, että lähdemme johonkin ns.minilomalle. Olinhan varannut itselleni muutaman lomapäivän. Usein kuitenkaan tämä kotoa pois lähteminen ei omalla kohdallani ole kuitenkaan sitä syvimmän väsymyksen kohtaamista. Siksi halusin tämän loman olla nyt kotona ja levätä. Voi miten olen levännytkin. Olen nukkunut 10 tunnin unia päiväunien kanssa. Istunut parvekkeella ja torkkunut aurinkotuolissa. Lukenut kirjoja ja istuttanut kukkia. Nämä on niitä hetkiä, kun voin olla tietyllä tapaa epätäydellinen. Olla siitä ylpeä. Olla vain ja myöntää, että nyt voin olla epätäydellinen. Nauttia siitä, että saan olla tässä ja tunnistaa itsessäni asioita. Tämä vapauttaa minut myös kontrolloinnista. Aina ei tarvitse tehdä jotakin tunteakseen olla onnellinen. Joskus voi vain olla tekemättä yhtään mitään ja olla silti onnellinen. ❤️

Aurinkoista viikonloppua ! ❤️