Tämä vuosi on ollut tapahtumarikas. 
Välillä on ollut niitä päiviä, kun mikään ei ole huvittanut ja kaikki on tuntunut olevan huonosti ja päiviä jolloin on pelottanut ja suru on tuntunut kuristavan hengiltä. Silloin on tuntunut, että kaikki pistää elämässä vastaan ja tulee vain vastoinkäymisiä ja olisi tehnyt mieli heittää  hetkeksi hanskat tiskiin. Tiedän, että mulla on ollut myös lupa tuntea näitä tunteita ja nämä kaikki kokemani tunteet kuuluvat elämään. Vaikka nämä tunteet ovat joskus olleet pinnalla, olen silti kaiken keskellä voinut tuntea kiitollisuuden tunteita, välillä niitä  ihan tarkoituksella etsien. Koska kun olen löytänyt sen kiitollisuuden, on näistä vaikeista tunteista helpompi päästä eteenpäin. On tullut tunne, että Elämä jatkuu sittenkin...


Elämässä tulee paljon myös ajanjaksoja, jolloin ei aina tarvitsekaan jaksaa esittää iloisempaa, mitä juuri silloin on, eikä siitä positiivisuudesta tarvitse todellakaan tehdä mitään taakaksi muodostuvaa pakkomiellettä. Jos olen huomannut olevani syvästi uupunut tai masentunut, olen silloin tarvinnut ihan ammattitukea, mihin ei pelkät kiitollisuusharjoitukset itsekseen riitä. Meillä ihan kaikilla niin sulla kuin mulla on elämän varrella välillä surua ja vastoinkäymisiä, elämässä on myös upeita ilon ja onnistumisen hetkiä ja elämässä on myös välillä sitä tasaista arkea. Mutta lopulta se mikä tekee näiden kaikkien asioiden summasta ihmeellisen? On Kiitollisuus, sen tunteminen ja kiitollisuuden voima!!! Elämä on lopulta oikeasti aika ihmeellinen. Kun sitä alkaa oikein syvästi pohtimaan. Kaikki ne tapahtumat ja ihmiset. Ja Kaiken summa on itse 
elämä. 


Kiitollisuus on vahva voima, joka antaa kun sitä tuntee. Kun uskallat täyttää mielesi kiitollisuuden ajatuksilla, usein paha mieli siirtyy sivummalle, eikä kiitollisuus anna sille sijaa. Ja kun alat tuntea kiitollisuutta siitä, mitä sinulla jo on, alat huomaamaan, että elämääsi saapuu ihania uusia asioita. 

Mitä jos sen sijaan olisikin kiitollinen kaikesta siitä mitä jo on? Miten paljon enemmän se voisi antaa elämään? Jo tänään? Nyt heti?

Näin vuoden lopussa itse olen kiitollinen perheestäni. Siitä, että saimme tänäkin vuonna viettää yhteisen joulun, isänpäivän ja monta muuta juhlapyhää. Kiitollinen olen myös tunteista, mitä tämä kaikki minussa on herättänyt. Sen kautta olen taas lähempänä itseäni. Kiitollinen olen niistä lukuisista ihmisistä ja ihmiskohtaamisista mitä tähän vuoteen on mahtunut ja niistä rukoilevista käsistä jotka ovat muistaneet perhettäni ja ojentaneet auttavan kätensä ja olkapään mitä vasten on välillä voinut nojata. Sekä Suomen sairaaloista, lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta jotka isääni ovat tämän vuoden aikana hoitaneet.  Ja niistä katseista ja lohduttavista sanoista mitä olemme teiltä saaneet. Kiitollinen olen myös päivistä jolloin olemme perheenä saaneet viettää ihan sitä normaalia arkea ja jokaisesta
hetkestä kun olemme saaneet nauraa yhdessä. Ja myös niistä herkistä hetkistä jolloin olemme itkeneet yhdessä, sen kautta on muodostunut yhteys sydämestä sydämeen. Kiitollinen olen myös meidän uudesta ihanasta  kodista ja koirista. Sekä ystävistäni. Sinusta jonka kanssa saan jakaa ne syvimmätkin ajatukset ja sinusta joka luot minuun uskoa, kun en itse jaksa uskoa ja sinusta joka kuuntelet ja pelkällä läsnäolollasi saat aikaan tunteen, että tästäkin selvitään ja sinusta jonka kanssa saamme aina nauraa vedet silmissä maailman typerimmillekin jutuille ja sinusta joka jaksat seuraani, vaikka en sanoisi yhtään mitään. Ja sinusta joka useasti soitat ja kyselet kuinka voin. Kaikilla teillä on paikka sydämessäni. Kiitollinen olen myös sinusta rakas siskoni ja voimasta joka kumpuaa uskosi kautta.  Kiitollinen olen myös tädin muruista. 

Kiitollinen olen myös terveydestäni ja niistä päivistä kun ei ole kipuja ja särkyjä ja siitä, kun saan nukkua yöni levollisesti ja saan liikkua ja lähteä töihin ja minulla on työpaikka missä voin olla minä ja tulen kohdatuksi sellaisena kuin olen. Sekä avioliitostani ja sinusta rakas aviomieheni. 
Kiitollinen olen taivaan isälle joka ikisestä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta. Niissä kaikissa on ollut aina jotain hyvää. Vaikka en aina sitä ole aina edes tajunnut sanoa. Anteeksi pyydän mieheltäni niin monesta turhasta riidasta, äkkipikaisesta ja tempperamentisesta luonteestani ja kaikista virheistäni. Kiitollinen olen myös niistä positiivisista sanoista, katseista ja kannustuksesta ja yhteisistä hetkistä niiden ihanien ja tärkeiden ihmisten parissa. Kiitollinen olen myös itselleni, että olen osannut olla armollisempi itseäni kohtaan ja olen osannut kuunnella omia voimavarojani. Tämänkin vuoden aikana olen oppinut ystävyyssuhteistani ja sen mitä on aito välittäminen ja kuka on aidosti ja vilpittömästi iloinen puolestani ja kuka pitelee pystyssä jos omat voimat ei riitä. Kiitollinen olen myös siitä, että saan vuoden lopussa istua tässä ja todeta, että kaikki on juuri nyt hyvin !

❤️