Kun synnymme maailmaan. Olemme erillisiä. Syntymästämme lähtien muodostamme kuvan itsestämme ja maailmasta suhteessa muihin ihmisiin. Kuva itsestä muodostuu peilaamisen, heijastuksen ja palautteen kautta. Olemme sisäistäneet katseet, sanat ja kosketukset ihollamme, mutta myös väheksyvät katseet, julmat ja ivalliset sanat ja kovat satuttavat otteet- jos sellaisia olemme osaksemme saaneet. 

Omien pelkojen läpi meneminen tuo mieleen hetkiä omasta lapsuudesta. Hetkiä jolloin jäi lapsena vaille jotakin, mitä olisi silloin tarvinnut. Tunteet tarvitsevat aikuisena luvan ja ymmärryskyvyn, että ne eivät ole totuus tästä hetkestä. Ne ovat lapsen tunteita aikuisen kehossa. Mutta tuntuvat aivan samalla tavalla, kuin silloin lapsena jos jäi vaille jostakin ja turvatankkimme ei täyttynyt.

Siihen, että tunnistaa jo itse tunteen voi usein liittyä monia epämiellyttäviäkin tuntemuksia. Ja kun alkaa tunnistamaan jonkin käyttäytymisen kehän, alkaa tunteet syntymään sen kautta. Tässä kohtaa nousee yleensä esiin se, että tekee mieli sulkea silmänsä ja lopettaa prosessi. Tai tulee tarve kääntää katse itsestä pois päin ja alkaa etsimään syitä muista. On helpompi todeta, että minussa olevan pahan olon syy on toisen aiheuttamaa.  On helpompaa uskoa, että kun toinen muuttuu, niin minun on silloin helpompi olla. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Tunteet ovat kuitenkin jokaisen omia. Tapamme reagoida omiin tunteisiin kulkee aina mukanamme vaikka asiat ja ihmiset ympärillä muuttuisivat. 

Elämä tuo eteen vastoinkäymisiä. Voin yrittää juosta niitä karkuun, kontrolloida tunteita ja elämää tai istua alas, hyväksyä ja pysähtyä tunteiden äärelle ja miettiä miksi minusta tuntuu nyt tältä ja miksi tapani reagoida tähän asiaan on tämä. Voin aina  muuttaa tapaani toimia kun tiedän, että tunteiden juuri ei aina ole tässä hetkessä.

Jos emme halua kohdata omaa keskeneräisyyttämme, emme myöskään kykene olemaan täysin läsnä tässä hetkessä, jota nyt elämme. Uskon, että elämässä mikään ei ole sattumaa. Itse koen, että olen onnekas, että saan uskoa ”tarinaan” joka uskoo rukouksen voimaan. Se ei tee omasta arjestani mitenkään helpompaa, mutta kantaa vaikeidenkin tunteiden yli ja luo elämälle merkityksen- mikä ei ole nykymaailmassa vähäinen juttu.