Näin viime yönä unta. Unessa olin omassa kodissa ja katselin ikkunoita. Olin pessyt niistä osan joskus aiemmin ja olin sitä mieltä, että nyt on oikea aika pestä loputkin likaiset ikkunat. Tiedän mihin uneni liittyy, minuun itseeni. Usein sanotaan, että koti unessa kuvaa minua itseäni. Ikkunoiden taas uskon kuvaavan prosessia mikä on juuri nyt hyvä viedä loppuun. Unessa lika ikkunoissa kuvastaa taas sitä, että on jokin asia mikä on vielä kesken. Olen kertonutkin, että lopetin viikottaisen terapiani helmikuussa ja sen jälkeen olen käynyt satunnaisesti kerran kuussa. Viimeisen parin viikon aikana, heräsi ajatus että en saa tästä terapiasta ehkä enää sitä mitä toivoisin saavani. Aina keskustelu toki auttaa jäsentämään ajatuksiani, mutta koen että haluan jotakin muuta. Niimpä päätin sitten alkaa tutustumaan eri terapiamuotoihin ja vaihdoin sitten oman kongnitiivisen terapian hahmoterapiaan. Osittain ihan vain siksi, että hahmoterapiassa työskentely tapahtuu niin, minkä itse koen tällä hetkellä itselleni parhaimmaksi. Ja tunnen, että asiat on kohdallani osittain käsitelty mutta kehoni muistaa ne." Menneestä voi olla keskeneräisiä, kipeitä kokemuksia. Vaikka meillä ei ole niistä selkeitä muistoja, niin kehomme muistaa ne. Keskeneräinen tämän päivän tilanne tai kokemus jää ”hampaan koloon” ja vie energiaa muulta elämältä. Tällainen näkyy masennuksena, ahdistuksena, pelkona, paniikkina yms. "Etsin terapeutteja ja löysin terapeutin jolla oli tarjota minulle aikoja jotka osuivat yhteen työni kanssa. Kävin tapaamassa häntä ja jo ensimmäisen puolen tunnin päästä ja koin, että tulen saamaan tästä enemmän irti kuin entisestä terapiasta. Niin viisaita ajatuksia ja tuli tunne, että hän näkee lävitseni ja osaa tulkita tunteitani. Edelleen tulen  käymään harvakseltaan, mutta olen jotenkin täynnä intoa ja tahtoa aloittaa jollain tavalla erillaista matkaa itseeni. Ja uskokaa tai älkää mutta terapian vaihto tuntuu itsestäni myös erään aikakauden lopulta. Koen myös, että moni asia on jo käyty läpi. Nyt haluan vain oppia tuntemaan sen fyysisen puolen minusta, sen miten kehoni reagoi stressin alla ja mitä tiettyjen kehon tunteiden alla on piilossa. Uskon, että matkasta tulee mielenkiintoinen ja tulen oppimaan monta uutta asiaa. Ja luulen, että uneni liittyi tähän. Tämän matkan jälkeen uskon että kaikki sielun kotini ikkunat ovat puhtaammat ja näen niistä paremmin lävitse. Haluan tämän uuden matkan kautta oppia kuulemaan vielä paremmin sisäistä lastani, että tunnistan tunteet ja osaan myös jatkossa paremmin ilmaista ne. Ja että tunnistan omat tarpeeni ja kuulen paremmin myös sisäisen viisauteni ja näen paremmin oman psyykkisen todellisuuteni. Koska sisäisen lapsen kuuntelu on prosessi joka lopulta luo minun omaa elämääni.

Tänään oli mukava päivä. Ehdimme tekemään vaikka mitä. Sain myös uuden ystävän ja tapasimme ensimmäistä kertaa tänään. Hassuinta on se, että hän sairastaa samaa sairautta kuin minä. Tosin paljon rajummassa muodossa. Oli ihanaa vaihtaa ajatuksia ihmisen kanssa ketä on käynyt lävitse samaa kuin itse on käynyt. Vaikkakin paljon rajummassa mittasuhteessa. Aurinko paistaa huomennakin ja menen rantaan makoilemaan hyvän kirjan kanssa. Nautitaan vielä kun voidaan ☀️ (: