Mä niin rakastan aamuja kun saan herätä hyvin nukutun yön jälkeen ja tunnen kehossani, että tunteet virtaavat vapaasti  ja missään kohtaa kehoa ei tunnu kiristystä tai jännitystä, vaan olo on levollisen rauhallinen ja levännyt. Silloin tiedän, että kehoni on palautunut yön ka edellisen illan aikana. Saman palautumisen tuoman tunteen tunnen myös työpäivän aikana, jos olen pystynyt palauttamaan itseäni työpäivän aikana. Tämä palautumisen tuoma rauhallisuuden tunne on auttanut jaksamaan tämän vuoden aikana. 

Se on usein vain niin, että kovakaan tahtotila ei auta kehoa palautumaan, jos samanaikaisesti ylisuoritamme, stressaamme, sairastelemme ja teemme toistuvasti ns. vääriä valintoja. Palautuminen vaatii fiksumpien valintojen lisäksi tietynlaista asennemuutosta, tietynlaisten ajatusten muutosta, niiden tunnistamista ja etenkin suorituskeskeiselle ihmiselle myös joistakin asioista luopumista.

❤️
Tällä palautumisella tarkoitan myös kuormituksen ja rauhoittumisen tasapainottelua. Itse joudun tekemään työtä itseni kanssa etsien sopivaa tasapainoa hyvän ja huonon stressin, sekä levon ja aktiivisen levon välillä ihan jatkuvasti . Hyvää palautumista ajatellen kiinnitän useasti arjen keskellä huomiota siihen, tuleeko siinä riittävästi palautumista ja millä tavoilla. Stressin ja rauhoittumisen välillä oleva tasapaino on siis palautumista. Stressi ei kuitenkaan ole pelkästään paha asia, jota tulisi kaikin tavoin välttää, vaan on olemassa myös hyvää stressiä. Stressi auttaa selviytymään haastavista tilanteista, mutta myös mukavalla tavalla jännittävät jutut voivat stressata. 


Tasapaino on tärkeää näiden kahden voiman välillä. Jatkuvasti ei voida hajottaa mutta ei myöskään rakentaa. Autonominen hermosto on tahdostamme riippumaton ja se koostuu kahdesta osasta. Sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto. Taistele tai pakene vs. sulata ja rentoudu. Katabolia vs. anabolia. Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, on kyse stressireaktiosta. Tärkein oivallus itselläni on ollut tämä. Stressitila voi syntyä kehoon akuutisti korkeasti ja/tai pitkällä aikavälillä kroonisesti kohonneeksi. Reaktio on elimistössä sama, vaikka aiheuttaja olisikin eri. Lopulta ei ole oleellista mikä tämän aiheuttaa, vaan se miten elimistö saadaan tasapainotilaan. Koska kun ärsyke on ohi, parasympaattisen hermoston vuoro on aktivoitua ja “korjata taistelun tuhot”. Mikäli parasympaattinen hermosto pystyy hoitamaan tehtävänsä, tasapaino säilyy. Me palaudumme. 

Kun haluamme varmistaa, että sympaattinen hermosto ei ota ylikierroksia ja toisaalta parasympaattinen hermosto toimisi kunnolla, vaatii tämä oikeita valintoja monella eri osa-alueella: Ravinto, ajatukset , liikunta, lepo, työ, opiskelu, velvollisuudet ja oma elämänhallinta. 

❤️
Ennen kaikkea sympaattinen hermostomme vaatii sitä, että  kohdistaa katseensa itseensä, ei muihin. Itseä ei kannata hylätä.  Tai se kostautuu ennen pitkää.