Niin se vaan tämäkin vuosi pyörähti käyntiin. Lomalla ehti levätä riittävästi ja oli ihana palata töihin kun huomasi, että se positiivinen olotila ja asenne on taas minussa. Väsymyksen ollessa läsnä,  en aina tavoita sitä itsessäni. Kun olen väsynyt, kadotan kuin kosketuksen itseeni. Silloin en meinaa tuntea itseäni kohtaan mitään, sen enempää kuin muitakaan kohtaan. Eräs kuvasi tätä olotilaa sanoilla turta ja mielestäni se on siihen olotilaan juuri sopiva sanavalinta. 

Olen saanut tehtyä paljon myös tehtäviä pois. Olen siitä tosi iloinen, koska tärkeintä omassa jaksamisessani on jättää aikaa aina siihen palautumiseen. Ja siihen, itseni kuuntelemiseen. En vaan voi enää ylittää omia voimavarojani niin kuin ennen. Että elimistö ei ylikuormitu liikaa. 

Tänäkin viikonlopuna meillä oli suunnitelmissa mennä konserttiin. Jostakin syystä oli vain jo aamulla olo, että nyt on viisaampi ehkä jättää menemättä. Niimpä myimme liput eteenpäin. Konsertteja tulee muitakin. Viime viikonloppuna kun tuli jo vähän univelkaa kun olimme ystävieni kanssa reissussa. Söimme hyvin, tanssimme ja valvoimme aamun pikkutunneille. Mutta, kaikesta huolimatta se piristi. Ja tarvitsen oman arkeni vastapainoksi niitä pieniä reissuja ystävieni kanssa. Enää en jaksa keikkua vaan pelkissä ravintoloissa aamun pikkutunneille. Tykkään enemmänkin niistä hetkistä kun saamme jutella, parantaa maailmaa ja istua iltaa ja on kerrankin aikaa syödä hyvin ja nauttia yhdessäolosta. 

Samoin kesäloman yhteiset reissut mieheni kanssa on laiteltu varaukseen. Voi että, ihan pian on kevät ja sitten kesä ❤ Niin odotan jo. Ihanaa viikonloppua kaikille. 😊