Kuoppa tuntui olevan niin syvä, että oli vaikea yrittää edes ajatella nousevansa sieltä pois ilman muiden tukea ja apua. Onneksi loppuunpalaminen opetti, ettei yksin tarvitse lopulta selvitä. Myötätuntoisin ele itse kohtaan onkin osata tarpeen mukaan pyytää apua ja tukea vierellä olevilta.  Ei tarvitse selvitä yksin. 

Tänään kaiken jälkeen olen kiitollinen siitä, että vuosi sitten edesmennyt  isäni sai elää pitkän onnellisen elämän ja viettää viimeiset viikot lapsiensa ja äitini ympäröimänä. Lisäksi olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea isäni toi koko elämänsä aikana meidän elämään.

 

Katselin toissa päivinä televisiosta dokumentin Marikan kuolema. Kaunistelematon dokumentti aiheesta, mikä ihan jokaisella joskus on edessä. Kuolemasta. Mieheni ihmetteli ääneen vieressäni, että miksi haluan katsella dokumentin, koska Marika sairasti samaa sairautta kuin isäni joka kuoli vuosi sitten ja kysyi, eikö se nosta esiin tunteita mitkä muistuttavat vuoden takaisesta omasta surusta? Jäin miettimään tuota kommenttia ja totesin, että ei se nosta esiin kipua omasta surusta. Se nostaa esiin tietynlaista empatiaa tuota ihmistä kohtaan, koska tiedän miten raskasta hänellä on ollut. Marika oli psykologi ja hän kertoi ennen kuolemaansa dokumentissa, että tärkeintä on löytää surun ja omien tunteiden keskelle asioita mitkä tuovat turvaa ja hän tiedostaa, että joku päivä hän kuolee mutta muina päivinä hän yrittää elää. Nuo lausahdukset tuntuivat niin tutuilta. Suru on sellainen, että se vetää kuin kuoreensa. Olisi helpompi olla jopa yksin, kuin vaalia ihmissuhteita ja vastata puheluihin ja viesteihin. Pelko taas sellainen, että se saa ihmisen raiteiltaan ja kyky elää tässä hetkessä katoaa. Mieli kehoittaa kuin toiminaan toisin, vaikka eniten tarvitsisi sitä toisten tukea ja läsnäoloa. Marikan kuolema dokumentissa raskas aihe ei käänny missään kohtaa  kuoleman revittelyksi, eikä edes tunteiden ylettömäksi vellomiseksi. Marikasta huokuu, levollisuus ja hän purkaa tunteitaan rauhallisesti. Tuntuu, että hän on löytänyt turvan tunteen. Raskaasta sairaudesta huolimatta. Dokumentista näkee, että Marikalla on ollut aikaa käsitellä kuolemaa ja hän on asettanut tavoitteita itselleen ihan kuolemaansa asti ja monet hän niistä saavuttaakin. 

 

Oikeastaan tähän kiteytyy se, miksi mä katson tällaisia ohjelmia. Miksi mä näen tärkeänä kohdata tunteita näihin liittyen. Siksi, että mä olen sisäistänyt ajatuksen, että kukaan meistä ei elä täällä maailmassa ikuisesti. Ihan jokainen meistä on jonain päivänä muisto ja saatamme  elämämme aikana joutua kohtaamaan elämämme aikana vastaavanlaisia kriisejä kuin isäni ja Marika kokivat. Siksi olisi tärkeää oppia sietämään tunteita ja löytämään turvan tunteita. 

 

Muistan  aikoinaan kun koirani kuoli ja surin jollain tavalla asiaa etukäteen jo pitkän aikaa ennen itse tapahtumaa. Samaa tein isäni kohdalla. Sanoin silloin  terapeutille, että olen varmaankin sitten sellainen ”murehtija”. Terapeuttini katsoi syvälle silmiini ja sanoi minulle, että et ole! Olet vain hyväksynyt realiteetit. Teet luopumista tunnetasolla ja osaat surra ja tunteista huolimatta sinä elät. Toisinsanoen teet tunteiden säätelyä ja lisäsi, että se on murehtimista jos päivästä toiseen velloisit pahassa olossasi ja suurentelisit kokemaasi itsellesi ja kokemasi tunteet olisivat niin voimakkaita, että ne estäisivät sinua elämästä. Tai vastaavasti kieltäisit tapahtuman ja jatkaisit kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kummassakin näissä kyse oli vakavasta sairaudesta. 

 

Mulle mikään asia elämässä ei ole itsestäänselvyys. Ei terveys, ei omat vanhemmat, ei aviomieheni, eikoirani tai katto pään päällä. Olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä, terveydestäni ja läheisistä vierelläni ja koiristani, työstäni  ja kodistani. Olen kiitollinen, että olen selviytynyt elämässäni vaikeista kasvun vuosista ja saanut niiden kautta auttaa myös muita ja olen tullut tehneeksi lopulta ihan viisaita valintoja. Olen kiitollinen, että olen saanut elämääni niin ihania ihmisiä ympärilleni ja siitä, että saan tuntea myös pyyteetöntä rakkautta heiltä ja eläinystäviltäni. 

❤️