” Maalaa se! Ota sivellin käteesi ja maalaa unesi paperille!” En tiedä, olenko valmis, sanoin. Kuva unesta minkä näin kun paloin loppuun nousi esiin silti. Se jäi kuin verkkokalvoille uudestaan. Mikä siinä niin pelottaa kysyin itseltäni eilen. Otin siveltimen käteen  ja maalasin. Tunsin kuinka kehoni pisti vastaan. Miksi pelkään? Mitä kehoni haluat kertoa? Turvattomuus on se tunne mitä tunnen kun maalaan sinua minusta ulos. Tunnen pelkoa.

Muistan öitä jolloin pelkäsin lapsena pimeää ja tuntui, että vanhempieni makuuhuone oli liian kaukana minusta. Välissä oli vain pimeää. Muistan yön jolloin huusin isääni viereeni nukkumaan, koska heräsin kesken unien ja en uskaltanut nukahtaa yksin. Muistan miten valo toi turvaa ja nukahdin aina univalo päällä ja kun nukahdin, joku kävi sen sammuttamassa. Muistan hetken lapsuudesta jolloin vierellä oleva unirepo toi turvaa. Ja ne hetket aikuisena jolloin entinen mieheni tuli yöllä humalassa kotiin ja pelkäsin missä kunnossa hän oli ja tunsin itseni turvattomaksi. Se kaikki turvattomuus näkyy maalauksessani. Pieni koirani sylissäni edustaa sitä turvallista puolta. Kun katson valmista työtä, liikutun. Tunnen kuinka silmänurkkani kostuu. Tämä uni ja maalaus on kuin loppunpalamiseni symboli. Se kuvastaa sitä sisäisen  lapseni hätää ja turvattomuutta mikä nousi esiin vasta aikuisena. 

Yö on päivän peili. Se lause jäi mieleeni kirjasta jonka luin ja joka koski unettomuutta. Se mitä tunnet ja mitä ajattelet tulee esiin myös yön pimeinä tunteina. Jos keho käy kierroksilla ja päivä pitää yllään paljon kiirettä ja huolia,  pitää päivällä jo olla hetkiä, mitkä niitä laskevat. Taukoja jolloin huomaan, että murehdin. Tärkeintä on hyväksyä tunteet ja ajatukseni. Kun kohtasin turvattomuuden tunteen uudestaan huomasin, että se avasi minussa tahtotilan nähdä asioita tänään ihan eri tavalla. Toimin tänään työssäni, kuin hoitaen tuota haavaumaa itsessäni muiden kautta. Tuntui kuin hyväksyisin toisen haastellisen käytöksen siitä rakkaudesta käsin, mistä itse olen jäänyt paitsi. Ketään ei voi pakottaa nukkumaan. Minä en voi pakottaa itseäni nukkumaan. Siihen voin kuitenkin aina vaikuttaa millainen päivä yön jälkeen seuraa. ❤️