Olen nähnyt viime aikoina paljon unia. Unissa menneisyys ja nykyhetki ovat sekoittuneet keskenään. Terapian kautta sain ajatuksen että unissa asiat kuvastavat yleensä minua itseäni. Talo jossa olen on ikäänkuin minä itse. Jos siivoan taloa tai ikkunoita se liittyy jollain tapaa minuun ja omiin tunteisiini. Kun käsittelin suhdetta omiin vanhempiini näin paljon unia vanhemmistani. Monesti unessa pelkäsin menettäväni heidät. Eräässä unessa halasin isääni ja minulla oli suuri tarve hoitaa ja huolehtia hänestä. Näin paljon unia myös entisistä miehistäni. Saatoin unissa edelleen seurustella heidän kanssaan  ja kävin tunteita läpi unien kautta. Ennen näin unta aina talosta joka oli lapsuuden kotini. Mitä pidemmälle itse olen terapiaani vienyt, sen lähempänä talot ovat unissa nykyistä asuinpaikkaani. Yhdessä unessa olin entisen mieheni ja minun entisessä asunnossa. Paikalla oli tosin äitini ja minä. Katselin että ulkona myrskysi ja sanoin äidilleni, että puu pihalla varmaan kaatuu. Samassa kun sen sanoin, puu kaatui. Puu kaatui lasitetulle parvekkeelleni ja parvekkeen lasi särkyi iskun voimasta. Ja siihen heräsin.

Viime yönä näin unta, että olin ulkomailla. Olin lähtenyt sinne perheeni kanssa. Olimme jossakin kauniilla saarella, missä oli turkoosi meri. Saarella syystä tai toisesta vesi laski välillä todella alas ja unessa se tuntui pelottavalta. Sitten se nousi taas todella ylös. Sitä olisi voinut luulla eräänlaiseksi tsunamiksi. Mutta se olisi voinut olla myös riutta mihin tuuli olisi voinut paiskoa vettä ja sitä kautta nostaa vedenpintaa ylemmäksi. Siirryimme unessa pois veden läheltä, koska emme osanneet arvioida miten korkealle vesi voisi nousta. Itselläni oli sitä tarve mennä saarelle ja lähelle merta. Tiesin että se pelottaisi, silti itselläni oli suuri tahto kohdata pelko ja mennä sitä päin. Kahlasin jalkoja myöten vedessä. Unessa minua ei pelottanut. Aurinko paistoi lämpimästi. Ja vesi ympärillä oli silti ihanan turkoosia ja siitä näkyi läpi. Pohjalla oli valkoista hiekkaa. Terapiassa opin, että unia kannattaa kirjoittaa ylös ja miettiä niitä tunteita ja ajatuksia ja pelkoja mitä niihin liittyy. Ja kääntää uni minä muotoon. Unien kautta psyyke käsittelee asioita. 

Tämä viikko meni tosi nopeasti. Viikko on ollut täynnä töitä ja kivojakin hetkiä. Olen liikkunut ja tavannut ystäviä ja käynyt syömässä heidän kanssaan. Eilen huomasin että olin ihan poikki. Keho kävi kierroksilla. Jätin salilla treenin vähemmälle  ja tein vain rauhallisen jumpan. Töissä keskityin siihen, että hengitän kunnolla ja kävelen rauhallisesti ja teen asioita rauhallisemmin. 

Työpaikallani aloitti eräs työntekijä. Hän on ollut uupunut ja käynyt läpi loppuunpalamisen. Mutta hän on minua paljon  nuorempi. Kun hän aloitti meillä sain käsityksen että hän on tosi rauhallinen. Eilen kiinnitin huomiota hänen eleisiin ja ilmeisiin. Hänen kasvojen väri oli aivan kalpea. Hän teki asioita paljon nopeammin ja käveli kuin hänellä olisi kova kiire. Äänen sävy oli paljon napakampi. Samalla kun häntä seurasin, sanoin itselleni hiljaa että ei noin. Juuri tuon saman piirteen olen alkanut itsessäni tunnistamaan. Väsyminen saa kehon ylivireystilaan. Hengitys muuttuu ihan huomaamatta pintahengitykseksi. Ihminen saattaa jopa kuvitella että kyseessä on hengenahdistus. Koska happi ei kulje perille asti. Elimistö saa aikaan sydämen sykkeen nousun ja ihminen kuormittuu ja väsyy ihan huomaamatta. Kun kierrokset nousevat, pitäisi käytöksen muuttua juuri toiseen suuntaan. Hengittää perille asti, rauhoittua ja kävellä hitaammin ja pysäyttää kiire. Silloin ei väsy kuorman alle. Tänään oli ihana herätä, kun tunsi jo aamulla että eilinen stressin tunne on selätetty. Ihanaa viikonloppua kaikille!