Avasin tänään netin ja luin uutiset. Niin surullisia ja pelottavia olivat uutiset tänään. Olen niin pahoillani Ranskan tapahtumien puolesta. Uhrien, ketkä siellä menehtyivät ja heidän läheistensä. Niin paljon surua yhdessä illassa. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa. Uutiset saavat aikaan ahdistusta ja jopa masennuksenkin tunteita. Sekä surua ja vihaa. Monesti en kaikkeen halua edes perehtyä. Kaikelta ei voi, enkä edes halua silmiäni sulkea. Enemmänkin ehkä se, miten voin pitää toivon ja positiivisen ajattelun yllä, vaikka kaikki ympärillä tuntuu toivottomalta. Haluan olla realistisesti optimistinen. En elää siinä illuusiossa, että mitään ei voi tapahtua. Vaan osata ajatella, että myös ikäviä asioita tapahtuu. Silti voi selvitä. 

Tämä viikonloppu on muutenkin ollut jotenkin väsyttävä. Tuntuu, että olen käynyt läpi tunteita ja ajatuksia mitkä liittyvät myös siihen mitä kolme vuotta kävin läpi. Huomaan tuntevani kehossa kipuja ja ajatuksiin tulee mieleen samoja fiiliksiä. Osittain surua, osittain vihaa ja osittain väsymystä. Ne ovat ikäänkuin välähdyksiä menneestä ja huomaan kaipaavani enemmän aurinkoa ja kesää. Pimeä ja harmaus nostavat enemmän esiin muistoja. Jopa lieviä ahdistuksen tunteita. Ne ovat lievempiä mutta muistuttavat silti tapahtuneesta. On tähän viikonloppuun mahtunut paljon kivojakin asioita. Olen käynyt salilla. Tänään ystäväni kanssa ja vaihdoimme ajatuksia ja paransimme maailmaa siinä samalla, kun nostelimme puntteja. Samoin olen levännyt, kerrankin levännyt. Huomaan, että se on syksyisin mulle vaikeampaa. Olla ja levätä tekemättä mitään. Kävin myös kampaajalla. Ja tein hyvää ruokaa. Olen polttanut kynttilöitä, katsellut elokuvia. Ja ennenkaikkea tänään huomannut sen, että niin moni asia on elämässäni kuitenkin hyvin. Ja tänä viikonloppuna tuntuu niin turhalta valittaa. Samalla tuntuu oudolta myös iloita. Iloita, kun tietää että niin moni kokee samaan aikaan surua. Vaikkakin pelolle ei saa antaa valtaa. Pitää kaikesta tapahtuneesta huolimatta  luottaa parempaan huomiseen. ❤️