Tästäkin päivästä selvittiin! Täytyy sanoa, että vähän on tuntunut väsymys reissun jäljiltä. Mietin tänään töissä, että oikeastaan tämähän on aika loistava juttu. Juuri tällaisten reissujen jälkeisten tunteiden läpi meneminen on juuri se mikä on tärkeää. Moni saattaa ehkä mielessään ihmetellä, että miksi näin? Lopulta vain saman kokenut voi sen tietää.

En tiedä, olenko ehkä ainut joka on  loppuunpalamisesta toipuessaan kokenut  olevansa herkempi niille tunteille mitkä muistuttavat tuosta tilasta. Olen täällä kertonutkaan että kun kärsin unettomuudesta, aloin jollain tapaa pelkäämään sitä. Pelkäsin että jonain päivänä tipahtaisin samaan tilaan uudestaan. Kun tunsin masennuksen tunteita, pelkäsin että jonain päivänä tuntuisi taas siltä että mikään ei tunnu miltään. Nyt en enää pelkää. Luotan, että selviän vaikka unet jäisivät joskus vähemmällekkin. Elämä ei ole pitkään aikaan pyörinyt enää sen ympärillä , että en voi lähteä istumaan iltaa koska pelkään että huomenna olen väsynyt. Tai tehdä jotakin, koska olen väsynyt.  

Tänään mietin, että olenpa näiden muutaman päivän aikana muuten todella hienosti hyväksynyt väsymykseni ja mitään sanomattoman olonikin. Tiedän kyllä, että se on ihan itse saatu aikaan. Jopa ihan tahallaan. Mutta ennenkaikkea se, että se ei ole nostanut mieleen tunteita mitkä olisivat yhteydessä menneeseen. Tässä kohtaa en halua antaa itselleni enää lupaa ajatella seuraavana päivänä, että onkohan tämä normaalia kun tunnen nyt näin? Ja onkohan tämä väsymys normaalia kun koen nyt näin? Enkä myöskään jättää asioita tekemättä siksi, että jokin pieni sisimmässä pelkää että unirytmi menee sekaisin. Ajatusmallini pitää keskittyä tähän hetkeen. Ja vaikka olen ehkä väsynyt, mutta mikään ei enää ajatuksen tasolla edes pohdi sitä vaihtoehtoa onko tämä nyt mistä johtuvaa? Elämässä kun voi tulla hetkiä että uni ei tule ja unet jäävät huonoiksi. Silti tunteiden vetäminen takaisin menneeseen burnoutin tunteeseen täytyy  katkaista ja osata tunnetasolla eritellä. Ja jos on väsynyt pitää osata luottaa että silti tunteen kanssa pärjää.

Mulla oli väsymyksestä huolimatta kiva työpäivä. Mulla on niin mahtavat työkaverit. Ja vaikka aamulla työpaikalla odotti kaaos ja jouduin samantien lähtemään töihin toiseen yksikköön. Se ei kaikesta huolimatta saanut asioita raiteiltaan. Selvisin! Osasin hyväksyä asiat ja kääntää ne positiiviseksi.

Juttelin äsken puhelimessa ystäväni kanssa. Sain kuulla että rakas ystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle. Olet rakas ja Sinua tulee ikävä! ❤️