Terapian jälkeen mulla on ollut tosi turta olo. Hämmennys, taas on ehkä se sana mikä kuvaa ajatuksiani parhaiten niissä hetkissä kun asiat työntyvät pintaan. Ehkäpä myös tietynlainen pelko. Prosessoinnin kautta kun toisessa näkee juuri ne piirteet ärsyttävinä, joita työstän itsessänikin tai joita olemme piilottaneet tietoisesti tai tiedostamatta, jotta ne voisivat nousta taas käsiteltäviksi uudestaan. Usein myös terapiassa esiin nousseet asiat olisi ensin hyvä käsitellä itseni kanssa yksin, sisäisesti. Jos tätä ei tapahdu, toisen läsnäolo ärsyttää. Kun ei pidä huolta omasta tarpeestaan yksintyöstämiseen riittävästi. Liian aikaisin ei kuulema omaa sisäisyyttään pysty jäsentyneesti jakamaan, silloin joudumme liian vereslihalle ja ärtymys on herkässä.

Mun pitäisi kuulostella, mikä sisäinen tarve ärtymykseni takana on.  Puhua enemmänkin siitä tarpeesta käsin. Myönnän, että mieheni kanssa riidellessä kilpailullisuus vedetään äärimmilleen. Usein jopa provosoimme mielipiteiden vaihtoa vain ollaksemme itse oikeassa, tai tunteaksemme itsemme tämän kautta voimakkaiksi. Riita nostaa mussa esiin sen voiman. Sisäinen lapsi aistii tunteita ja aikuinen minussa ei osaa vielä vastata niihin aikuismaisella tavalla. Se ei osaa selittää rauhallisesti ja kysyä mitä sinä haluat. Sen sijaan se tunteiden pinnalla ollessa osaa asettaa rajoja huutamalla, että älä korota ääntäsi minulle!! Tehden sitä siinä samalla myös toiselle. Vaikka pitäisi pystyä kysymään, mitä sinä haluat ja mitä pyydät minua tekemään ja kuinka. Paras tapa olisi varmaankin keskeyttää riita. Sanoa vain, jatketaan tätä keskustelua kun kumpikin on rauhoittunut. Minulla on oikeus vaatia itselleni kunnioitusta. Tosin en voi vaatia toista kunnioittamaan minua, jos en vielä osaa itse kunnioittaa itseäni. 

Kun terapian aloittaa, on hyvä tiedostaa, että tunteet nousevat esiin. Välillä tuntuu kuin olisi ihan vereslihalla toisen edessä. Ärsytys toisessa on merkki siitä, että minussa on jotakin mitä pitää työstää. Jotakin on muuttumassa minussa itsessäni. Viime aikoina olen lähinnä pohtinut, miksi tietty asia vaikuttaa minussa itsessäni näin. Olen ymmärtänyt, että tietyn käytöksen takana on aina mieli, syy ja tietynlainen juuri. Usein vain me ihmiset ilmaisemme muuta mitä sisimmässämme lopulta haluamme. Itse uskon, että ihminen kasvaa ja korjautuu ihmissuhteissa. Mikäli hän ottaa vastuun itse itsestään. Viimeisen viikon olen lähinnä vain hyväksynyt. Antanut tilaa näille tunteille. Voin olla hämmentynyt mutta nämä tunteet saavat olla nyt minussa. ❤️