Hallitseeko mieli kehoasi, vai kehosi mieltäsi? Kun kehosta tulee mieli, toimimme tiedostamattamme kehon mukaan automaattisesti. Olemme silloin tilassa missä olemme tiedostamattomia nykyhetkestä. Kehomme ohjaa ja tietoinen mielemme on nukahtanut. Kun olemme vuosikausia ajattelleet tietyn kaavan mukaan, ajatukset määrittävät lopulta identiteettimme. Mieli ja keho ovat liittyneet toisiinsa. Aivot tarkkailevat miten keho tuntee. Syntyy ajattelun ja tuntemisen kierre. Kun ajattelee negatiivisia ajatuksia keho tuottaa hormoneita jotka saavat aikaan ikäviä tunteita ja pian olo muuttuu ahdistuneeksi. Kun taas ajattelee hyviä ajatuksia, keho alkaa tuottamaan hormoneita jotka saavat aikaan hyvän olon. Hormoonit säätelevät lopulta tunteitamme. 

Jatkuvan stressin aikana toistuva  geenien härnääminen työntää meitä kohti geenien määräämää kohtaloamme. Kehomme stressireaktio aikaan saa sen, että kehoome tulee tila, mikä vastaa samaa kuin leijona jahtaisi meitä. Taistele ja pakene tila varastaa kehon voimavarat immuunipuolustukselta ja ruuansulatukselta. Ja varastaa voiman niiltä
lihaksillta mitä käyttäisimme jos taistelisimme oikeasti pedon kanssa. Reagoidessamme stressiin kehossamme vapautuu kemikaaleja jotka häiritsevät geenejä ja saa aikaan lopulta geeneissä olevan sairauden. Ajatukset voivat saada meidät sairaaksi. 

Stressihormonin ylitoiminta luo pelon, vihan, kateuden ja inhon tunteita . Sen lisäksi se lisää agressiosta, ahdistusta ja turhautumista. Se saa meidät tuntemaan kipua, toivottomuutta ja masennusta. Suurin osa tunteistamme herää stressihormonien ansioista. Pitkäaikainen stresstuotanto johtaa lopulta kehon ja aivojen epätasapainotilaan. Stressireaktio ja sen vapauttamat hormonit pakottavat meidät kiinnittämään huomiomme kehoon, että selviäsimme hengissä. Ihmisestä tulee itsekeskeisempi ja minä ensiksi tila jää päälle . Sellaisessa tilassa ekon tärkein tehtävä on löytää ratkaisuja ja ennakoida asioita. Se kiinnittää huomiota lopulta vain ulkoiseen maailmaan. 

Suurin osa negatiivisista tunteista johtuu vahvoista stressihormoneista. Kun stressireaktio herää keskitämme huomiomme kolmeen asiaan. 1. Kehoon, siitä on pidettävä huolta. 2. Ympäristöön, minne voi paeta. 3. Aikaan, kuinka paljon minulla on aikaa välttää vaara. Tämän johdosta meistä tulee vähemmän henkisiä, vähemmän huomaavaisempia ja vähemmän aikaansaavia. Selvitymistila laittaa meidät keskittymään vain 1 % todellisuuttamme. Mitä enemmän havainnoin, sen enempi siirryn tiedostavaan tilaan. Kun on tietoisuuden tilassa voi nauttia nykyhetkestä. 

Jos ajatukset saavat meidät sairaaksi, voivatko ne myös parantaa meitä? Siinä pieni ote kirjasta, mitä olen lukenut viimeksi. Se ehkä vastaa kysymykseen miksi olen jaksanut tämän  vuoden, vaikka olen ystävääni lainaten; roikkunut löysässä hirressä. Olen onnistunut löytämään itseni kanssa sen tietoisen tilan, jonka kautta tunteet minussa virtaavat vapaasti ja oppinut tunnistamaan sen hetken milloin kuin huomaamattani ajaudun pois sieltä tietoisesta tilasta. Tämä tietoinen tila on napsauttanut samalla aina pois myös sympaattisen hermoston stressihormonien tuotannon. 

Olen myös paljon etsinyt ja löytänyt asioita mm. ruokavalion ja luontaistuotteet ammatilaisen opeilla, mitkä auttavat kehoa ja kehon hormonien tuotantoa optimaaliseksi. 
❤️

4B2CDE54-EB57-40D2-8B7F-857604EDB787.jpg